 |
| normipäivä |
Alan vähitellen palailla elävien kirjoihin viime viikon juhlaponnisteluista. Otti yllättävän koville, vaikka kaikki stressi olikin itseaiheutettua ja melkoisen tarpeetonta. Selvittyämme juhlista kunnialla, piti sukeltaa suoraan kiireiseen työviikkoon. Niissä on parasta se, että vilkkaidenkin vuorojen jälkeen vapaat alkavat, minulla tänään ja Kammenpyörittäjälläkin huomenna. Ruokapuolella on ollut muutaman päivän aika hiljaista, olemme syöneet lähinnä kakkua ja pullaa, sekä muita juhlista jääneitä ruokia. Nyt ne ovat muisto vain, hyvä niin.
Ostan hyvin harvoin raparperia, saan yleensä ystävältäni kassillisen varsia jossain vaiheessa kesää. Tänä kesänä halusin käyttää ihan omia raparpereja, joten tänään varustauduin kaikin tarpeellisin tavoin suurta sadonkorjuuta varten. Otin veitsen ja pujotin jalkoihini Kammenpyörittäjän tonttikengät, jotka olivat unohtuneet ukkossateeseen. Kävelin kymmenen metriä tontin reunaan ja kumarruin ahertamaan. Kymmenen sekunnin kuluttua olinkin jo valmis, katkaisin kaikki kolme vartta. Siinä oli koko sato! Voisinko nyt toivoa, että tämä totaaliharvesti kiihottaisi kasvin uuteen kasvupyrähdykseen, vai meneekö ensi kesään?
Seuraava, vaativa osuus olikin sitten päättää, mitä tekisin tästä kolmen hennon varren sadostani. Muistelin lämmöllä vuoden takaista Jokihaka kokkaa-blogin paistosohjetta, jota monessa blogissa toisteltiin innolla. Silloin melkein jäin itse ilman tuota herkkua, sillä itsepalvelu tarjoilussa toimi huomattavan tehokkaasti. Nyt toinen jälkeläinen on poissa kotoa, joten minulla oli paremmat mahdollisuudet päästä osingoille. En toista tähän ohjetta, se löytyy näppärästi Johihaka kokkaa-blogista. Tällä kertaa en tehnyt valkosuklaajogurttia, vaan vatkasin vain kermaa tanakaksi vaahdoksi ja lusikoin sitä annosten päälle ilman makeutusta. Se olikin mukavan raikasta, mikäli kermaa voi raikkaaksi luonnehtia.
Pyöräilyssä on menossa Critérium du Dauphiné . Emme ole ehtineet katsoa sitä juurikaan, lähetykset ovat tulleet myöhään illalla. Tänään vuorietappi kuitenkin näytettiin suorana lopun osalta ja Peter Selinin selostamana. Oli mukava katsella Chris Froomen ja Alberto Contadorin lopputaistoa ja alkaa kehitellä mielessään suosikkilistoja tämän kuun lopussa alkavan Tourin tiimoilta. Huomenna olisi aikaa tehdä myös ranskalaista ruokaa, joten nyt on syytä laittaa mietintämyssy loppuillaksi päähän.
Kasvukausihan on vasta aluillaan, joten pidetään peukkuja, ettei sato tähän jää. Me olemme olleet hirmu tyytyväisiä raparperisimaan. Tänään nautimme viimeiset simat piknikillä meren rannassa. Uusi satsi laitetaan tulemaan, kunhan saadaan lisää raparperiä.
VastaaPoistaMinä olen ollut vähän laiska raparperin suhteen, koska ystäväni on ollut sen suhteen niin avokätinen:)
PoistaToivotaan uutta kasvua! Mansikat ja raparperi on kyllä toimiva yhdistelmä..
VastaaPoistaHuomasin tänä aamuna ihan minikokoisen uuden varren, joten ilmeisesti uutta satoa tulee vielä :D Pitää kehittää yhden varren resepti sitten :D
PoistaMä tein mansikka-raparperipavlovaa ja jouduin pettymään karvaasti kun sitä ei tullutkaan niin hyvää kuin olisin kuvitellut. Seuraavaksi täytyy kokeilla tätä jokihahalaista paistoista. Onko maa teidän puskan alla tarpeeksi ravinteikas? Mitäänhän en puutarhanhoidosta tiedä, mutta ilmeisesti raparperi vaatii hyvän ja vahvan kasvualustan.
VastaaPoistaEi taida toisiaankaan olla tarpeeksi ravinteikas, olen aikoinaan uskonut naapuria, joka kertoi että raparperi tykkää olla kannossa. Raparperi on ollut kaikki nämä vuodet talon rakennuksen aikaisen puunkaadon jäljiltä jääneen kannon pielessä, kanto on ajan myötä pehmennyt. Mutta ei raparperi kuitenkaan ole siinä kasvanut kuin muutaman varren vuodessa. Siihen aikaan meillä ei ollut kasvimaata emmekä muutenkaan kasvattaneet mitään muuta itse. En edes muista, mistä tuon raparperin sain :D
Poista