Älä tee samaa virhettä kahta kertaa peräkkäin

Campakeittiön mehuasema in full action!

Tänään olemme pitäneet mehuasemaa terassillamme, se on mieluisa satotoimi minullekin. Poimin marjoja vähän pitkin hampain, mutta kun ne on poimittu, teen mielelläni höyrymehua litroittain. Putsasimme pensaat mustista ja valkoisista viinimarjoista, sekä osan punaisista, karviaiset ovat vielä vaiheessa. Keittiöremontin jälkeen mehumaijani ei toiminut enää induktiolla, joten mehutouhut tehdään ulkona grillin sivupolttimolla ja se on viisasta senkin vuoksi, että viisi litraa kuumaa mehua terassin lattialla on huomattavasti vähemmän kelju juttu, kuin keittiön lattialla. Jos siis sattuisi lipsahtamaan. Koputan puuta. 

Mehutoimien ohella kokeilimme toistamiseen uuden hiiligrillimme käyttämistä. Siihen viittaa otsikon lausahde. Sen heitti ilmoille entinen pomomme 90-luvun lopun huumavuosina, jolloin yhtenään kävimme erinäisten kalliiden konsulttien järjestämissä hengenkohotustilaisuuksissa, jopa päivärahaperusteisilla komennuksilla aina isolla kirkolla asti. Siellä tämä esimies loihe lausumaan, kun puhe oli turvallisuuskulttuurista ja tulevaisuushorisontin missioista ja visioista, ettei pidä tehdä samaa virhettä kahta kertaa peräkkäin. Me tietysti omaksuimme tämän isällisen neuvon heti ja talletimme sen syvälle sydämiimme ikuisesti. On siis tehtävä joku uusi virhe väliin, ennen kuin sen ensimmäisen voi toistaa. 

savumerkkejä

Tänään toteutimme teemaa kokeilemalla uutta mahdollista virhettä, eli hiiliä Weberiimme, koska briketit eivät  alkaneet  yhteistyöhön  oikeastaan ollenkaan.  Kun ruoka-aika lähestyi,  Kammenpyörittäjä  täytti hiilien ja  brikettien   nopsasytytys-lieriön summamutikassa valituilla hiilillä, ostimme siis  muutamaa eri merkkiä. Pari sytytyspalaa alle ja liekkiä perään ja pian meillä  olikin savuavat hiilet, onneksi savu meni poispäin   minusta.  Ihan  pian hiilet  kyllä  alkoivat  hehkua ja  kymmenisen  minuutin  jälkeen Kammenpyörittäjä  kippasi  ne grillin  hiiliritilälle. Taas pientä sisustustointa  hiilien  suhteen  ja kantta päälle, ilmanottoaukkojen säätöä, kurkistelua ja lämpömittarin tuijottelua.  Nyt sentään lämpötila  nousi yli kahteen sataan nopeasti ja  ensimmäisenä   tulille pääsivät  esikeitetyt maissipalat  ja  hetken  päästä pienet sisäfilepihvit. (tässä kappaleessa sössin jotenkin rivien tasauksen, enkä osaa korjata sitä)

Tällä kertaa saimme ruoat kypsiksi ihan onnistuneesti, mutta ei tässä vieläkään mitään riemun kärrynpyörää heitetä, ei tullut sellaista oikeaa hiilloksen tunnelmaa ruokaan. Ehkä olimme hiilloksen kanssa hieman hätäisiä. Laitoimme fileen ohkaisen ja paksun pään ruokailun ajaksi grilliin viettämään leppoisaa iltahetkeä ja niistä tuli kyllä ruokahalua herättävämmän näköisiä, kuin sinänsä aivan pätevistä pihveistämme. Huomenna kehittelen niistä jotain tähdenlentoa. Edelleen otamme vastaan isällisiä ja äidillisiä ja kaikkia muitakin neuvoja pellegrilleilystä!

Siinä ne nyt lämmittelee, kuumemmassa kuin eilen!

Kolmas Nainen eilen