Päättämällä kaunis

Hei, me lavastetaan!

Olemme jo usemman päivän ajan odottaneet ennustettua kaunista säätä, mutta aina vaan ollut matalaa keliä, viileää ilmaa ja kovaa tuulta. Tänään kyllästyimme odottamaan kiltisti ja päätimme, että nyt ON kaunis sää. Asetuimme ulos terassille kaikenlaisine romppeinemme, tein eilisen synttärisankarin kakun ulkona, joimme kesäistä valko-olutta ulkona ja kas, aurinko tuli esiin pilvien takaa, tuuli tyyntyi ja saimme pian viritellä aurinkovarjotkin! Olisi pitänyt päättää jo eilen.

Olen tunnetusti oikein avuton täytekakkujen leipoja. Osaan minä kakkupohjan tehdä ja täyttääkin, kun ei vaan mitään mousseja ja kiilteitä vaadita. Kermaa ja marjoja väliin, ei sentään tummuvaa banaanisosetta. Päälle paljon kermavaahtoa ja vielä vuori marjoja. Onneksi eilispäivän sankari (kuulostipa lopulliselta) toivoi juuri sellaista kakkua. Sillä ei kakkujen kauneuskilpailua voiteta, ei päästä edes perintöprinsessaksi, mutta ei se haittaa. Muutaman kerran kesässä marjakakku tekee kyllä kauppansa vähän rumempanakin.

Marisin sunnuntaina kesäloman loppumista, mutta se oli aika turhaa. Työviikko oli vain kahden päivän mittainen ja nyt on loppuviikko vapaata. En tiedä, miten tällä tahdilla saa nuorisolle opetettua minkäänlaista työmoraalia ja valotettua ahkeruuden käsitettä. Ei millään. Teen sen sitten ensi viikolla, kun töitä on monta päivää peräkkäin. Samoin tekee Kammenpyörittäjä, nyt nautimme lohen loimuttamisesta, auringonpaisteesta ja ruokahaasteiden välisestä tauosta. Nyt saamme syödä, mitä haluamme!