Päiväkahvit

Tänään on ollut harvinainen päivä. Meille tultiin kylään. Emme sentään ihan vieraita saaneet kahvipöytään, vaan erään hulvattoman kesäkuisen illan laulutaitoisen emännän perheineen. Minuksi huomattavan suuressa sosiaalisuuden puuskassa tulin pohjalaisittain käskeneeksi Nannan poiketa meilläkin, kun kerran tässä kulmilla olivat käymässä. 

Sittenpä olinkin sen suuren kysymyksen äärellä, että mitä tarjota. Itsestään selvää oli, että otsansa hiessä tässä oli täysillä panostettava, mikään mariekeksituubi tai eineskääretorttu ei nyt ollenkaan passaisi. Siihen kun yhdistää minulle luonteenomaisen "kyllä sen ehtii myöhemminkin ja parempaahan se on, kun ei liian aikaisin tee"-metodin, saattoi minut löytää varhain aamulla leipomasta. Olin kyllä katsonut ohjeen jo valmiiksi illalla, mutta aamulla muutin mieleni ja käytin toista. 

Eva Bakes-blogissa oli pyöräytetty mustikkamuffineita, hän oli ottanut vinkkiä smitten kitchen-blogista, mutta sen pitemmälle en reseptin syövereihin mennyt. Minä hieman muuntelin ohjetta, kuinkas muuten. Puolitoistakertaistin ohjeen ja sain sillä 12 isoa muffinia. Ainekset sinnepäin muunnoksin siihen määrään olivat:

• 100 g pehmeää voita
• 2 dl sokeria
• 1 tl vaniljasokeria
• 1 sitruunan raastettu kuori
• 2 kananmunaa (joista toinen oli huomattavan pieni ja toinen huomattavan suuri, ne saivat minut hymyilemään ennen kuin säälimättä rikoin ne)
• 2 dl venäläistä jogurttia (kun ei turkkilaista tai kreikkalaista ollutkaan, oli vain tuota neuvostomallia kaapissa)
• 4,5 dl vehnäjauhoja
• 2 tl leivinjauhetta
• 0,5 tl ruokasoodaa
• 0,5 tl suolaa
• (pensas)mustikoita ja muutama vadelma
• miniatyyrisuklaanappeja

Kuumensin uunin 190 asteeseen. Vatkasin voita, sokeria ja vaniljasokeria muutaman minuutin tavoitellen sitä iänikuista fluffya vaahtoa aikaansaamatta sitä vieläkään. Lisäsin kananmunat yksi kerrallaan ja vatkasin lisää. Yhdistin velliin sitruunankuoren ja jogurtin ja sekoitin jälleen. Kaadoin jauhot (joihin olin yhdistänyt suolan, leivinjauheen ja soodan) mukaan ja sekoitin sen jälkeen mahdollisimman vähän. Taikina oli aika topakkaa tavaraa. Kaavin yleiskoneen vispilän niin puhtaaksi taikinasta, kuin mahdollista ja pyöräyttelin vielä nuolijalla taikinaa muutaman kerran aivan kulhon pohjia myöten. Ripottelin taikinan päälle muutaman vadelman (hävikistä herkuksi, marjat huusivat käyttöään) ja noin pari desiä isoja pensasmustikoita, sekä hetken mielijohteesta vähän suklaanappeja. Vadelmat hajosivat nuolijalla sekoittamisesta ja tekivät taikinasta kauniin punertavaa sieltä täältä. Lusikoin taikinaa isoihin paperisiin muffinivuokiin noin 3/4 tilavuudelta ja asetin vuoat vielä muffinipellin kolosiin. Paistoin leivonnaisia noin 35 minuuttia ja jätin ne jäähtymään tuonnempaa nauttimista varten. Sitten aloin jännittää. Se oli turhaa.