Tuunataan hokemaa: Hauki on (erittäin ruotoinen) kala

Olen huomannut "ihan kaikkialta", että hauki on nyt se kala, joka löytyy joka lautaselta. Olen kerran, pari yrittänyt sen valmistamista joko epäonnistuen loistavasti, tai sitten saanut aikaan sellaisen "on se ilmoja pidellyt"-aterian, jonka jälkeen nopeasti kuuluu rapinaa leipäpusseilta ja jääkaapin oven narahtelua. 

Luin jokunen päivä sitten miten epätrendikkäässä ruokablogissa oli tehty haukipyöryköitä, joita voi myös halutessaan kutsua kvenelleiksi. Ja minähän tahdon, sillä se kuulostaa paljon pyörykkää ranskalaisemmalta. En ole koskaan kokeillut kvenellejen tekemistä, mutta olen haaveillut siitä ainakin yhtä paljon, kuin muotibloggaaja LV-laukusta (en tiedä haaveilevatko he sellaisista). 

Tänään oli sitten päivä, jolloin haaveesta tuli totta. Jo toisesta kaupasta löytyi haukifileitä ja minä tyttö ostin ne kaikki. Ei tässä olla köyhiä, eikä kipeitä! No, tilipäivään on kyllä vielä aikaa ja itseasiassa vasemman käden kämmensyrjää kyllä vähän kolottaa. Mikähän siinäkin on? Ei se ainakaan kotitöistä ole rasittunut. Kolme nahatonta haukifilettä maksoi noin 10 euroa. Onks kymppi paljon vai vähän, kysyn kuin Kummeli-hahmo ikään.

Muistelin kuulleeni, että on olemassa niksejä, joilla fileet saadaan kauniisti ruodottomiksi, mutta minäkö niitä lukemaan? Ei toki, aloin nyppiä ruotoja kalapihdeillä ja jokainen ruoto otti matkaansa aika palleron lihaa. Niitä ruotoja oli ruokottoman paljon. Ja kun olin ottanut kaikki pois, löysin toisen rivin ruotoja. Onneksi ei ollut kyse Masterchef-kilpailusta, eikä päivällisvieraiden yllättämisestä positiivisesti. Fileet olivat aika raadellun näköisiä, kun en mielestäni enää löytänyt yhtään ruotoa. Olin iloinen, että seuraava vaihe oli hienontaa kala aivan pieneksi, joten raatelu ei ollut niinkään pahaksi. Kai. Mutta ehkä käyn lukemassa ne vinkit, miten ruotojen poistaminen käy sievemmin. Sivumennen sanoen, kalapaketin päällä olleessa hintalapussa luki, etä kalaa on 680 g. Kun olin "käsitellyt" fileitä aikani, punnitsin jäljelle  jääneen kalan, sitä oli 598 g. Sen verran sain sutta aikaan. Oli aika hupaisaa, että käyttämässäni ohjeessa oli juuri 600 g kalaa.

• 600 g ruodotonta haukea
• suolaa
• mustapippuria (en käytä valkopippuria lainkaan)
• cayennepippuria (en löytänyt kaapistani)
• 1 kananmuna
• 2 valkuaista
• 2(,5) dl kermaa

Leikkelin silpomani fileet kuutioiksi (nypin vielä x ruotoa pois) ja sekoitin niihin suolan ja pippurin, annoin palojen maustua jääkaapissa vartin verran. Laitoin kalapalat yleiskoneen kulhoon leikkuuterän kanssa ja jauhoin kalaa hetken aikaa, ennen kuin lisäsin sekaan kevyesti yhteen vatkatut kananmunan ja valkuaiset. Viimeisenä yhdistin massaan kerman. Otin pienen nokareen ja kypsensin sen muutamassa sekunnissa mikrossa, mausteet olivat kohdallaan, mutta rakenne melko paksu. Lisäsin hieman kermaa, noin puoli desiä. Massasta tuli aika kiinteää, en osaa sanoa pitääkö sen olla sellaista. Kaavin sen tavalliseen kulhoon ja laitoin jääkaappiin odottamaan kypsentämistä.

Kun oli aika kypsentää kvenellit, sulatin pakastimesta viimeisen löytämäni kalaliemikalikan, sitä oli noin puoli litraa. Lisäsin vettä sen verran, että keittolientä oli noin litran verran. Otin kahdella lusikalla kalataikinaa ja parhaani mukaan pyöräyttelin niillä massasta soikeita palleroita, joita pudottelin 5-6 kappaletta kerrallaan kalaliemeen kypsymään. Keitin palleroita noin 6-7 minuuttia ja nostin ne sitten sulatetulla voilla voiteloituun lämpövatiin odottamaan.

Kvenellien seurana lautasilla oli hernepyrettä, jonka tein nyt hieman aikaisempia kertoja minttuisemmaksi. Käytin samaa ohjetta ja tekotapaa, kuin tässä aiemmassa postauksessani. Höyrytin muutamia uusia perunoita täydentämään ateriaa. Emme olleet aivan varmoja tuliko kvenelleistä sellaisia, kuin pitäisi. Ulkonäkö jäi kyllä melko vaatimattomaksi, en aivan hoksannut sitä kahden lusikan tekniikkaa. Hieman oli kumimaisuuden suutuntumaa, olisin kaivannut ilmavuutta, mutta Kammenpyörittäjä otti urhoollisesti lisää.  Hänelle tosin olisi tänään varmasti kelvannut aivan mikä tahansa syömäkelpoinen, kolmen päivän melontaretken jälkeen menee hetki, että ravintotilanne tasaantuu. Otamme ohjelmaan asiantuntijan valmistamien kvenellien syömisen.

Tour de Francessa oli henkilökohtaisen aika-ajon päivä, jonka pituus oli 33 km. Tämä 11. etappi ajettiin kauniissa maisemissa ja maalina toimi kuvankaunis Mont-Saint-Michel, jonne on kuulema tehty uutta tiepintaa kisan ajaksi, mutta se revitään pois kilpailun jälkeen, jotta paikan saariluonne säilyy. Olen muuten oppinut ensimmäisen ranskankielen sanani Mont-Saint-Michelin parkkipaikalla kesällä 2000. Joku mies oli selkeän harmistunut perheelleen ja parkaisi ilmoille sanan merde. Sen jälkeen olen tiennyt, miten se lausutaan. Lapsetkin oppivat sen, ehkä sen vuoksi esikoinen muutamaa vuotta myöhemmin otti ranskan oppiaineekseen.

Tony Martin voitti aika-ajon, Chris Froome jäi toiseksi, mutta hän paransi kokonaiskilpailun asemiaan huomattavasti.