Vesisade mitään tauonnut, se vain yltyi!

Eilen illalla tuli testattua muutama asia. Ensinnäkin se, että S-ryhmän Kuopio Wine Festival ei ole meidän juttumme. Kyllähän me hyvää kallista viiniä joimme liikaa tarpeeksi, mutta muuten koko konsepti jäi hämäräksi ja käänteisinnostavaksi. Ehkä etukäteen varatut vip-paikat oikeilla ruokalajeilla olisivat muuttaneet mielemme, mutta eihän meillä sellaisia parempien ihmisten paikkoja ollut.

Olimme paikalla J. Karjalaisen tähden ja se kyllä kannatti. Testasimme myös erinäisiä sadetakkeja ja sateenvarjoja ja tulimme siihen tulokseen, että mitä väliä kastuuko, vai pysyykö kuivana! Sateenvarjo ja keikan katsominen eivät sovi yhteen. Jos on hienohelma ja päässä uusi tonnin permanentti, ei kannata lähteä keikalle sadesäällä. Sadetakki sen sijaan ei estä takana olevaa näkemästä, muttei myöskään kantajaansa kastumasta. Saattaa kyllä olla, että paitani kosteus oli osaksi omatuottoistakin, sillä pompin ja pogosin kuin entinen tyttö 80-luvulla (jolloin siis pompin ja pogosin kaikki keikat alusta loppuun ja vielä kotimatkankin).

Eräässä blogissa puhuttiin siitä, että artistin pitää heittäytyä senkin uhalla, ettei näytä coolilta ja viittasi ymmärtääkseni siihen, ettei mm.  J olisi heittäytynyt edellisviikonlopun keikalla. Eilen ainakin heittäytyi ja silti näytti coolilta. Ja kuulosti niin hyvältä, että jollei olisi koko ajan hymyilyttänyt, olisi itkettänyt. Kuulimme monta kappaletta uusimmalta levyltä, mutta myös niitä parhaita vanhoja kappaleita ja J tuli takaisin kolmen lisäkappeleen kanssa kahteen kertaan. Reilun viikon kuluttua voimme testata, miten J silloin heittäytyy, kun hän esiintyy Jyväskylässä.

Kun tallustimme kesäyössä puolen kilometrin matkaa hotelliin, testasimme vielä muistiamme siitä, koska olimme viimeksi nähneet J. Karjalaisen keikan. Tulimme siihen tulokseen, että se oli niinkin vastikään, kuin 18 tai 17 vuotta sitten. Tämä pieni epätarkkuus johtuu siitä, etten muista olinko silloin juuri alkanut odottaa kuopusta vai olinko viimeisilläni raskaana (mistä pitäisi seurata se, että raskauteni olisi kestänyt yli vuoden, mikä ei keskellä yötä ollut mitenkään kummalliselta kuulostava seikka). Sen Kammenpyörittäjä muistaa hyvin, että hän käytti esikoista puskapissalla Jyväskylän Lounaispuiston kesäisessä konsertissa, jossa J esiintyi, samoin Maarit ja Sami Saari ainakin, muita emme muista. Esikoispoikamme antanee anteeksi tämä uriiniaiheisen muistelon, en laita sitä tunnisteeksi.

Tänään ei ole vielä satanut kuin kerran, aamiasaikaan. Hotelli Scandicin aamiaishuone teki uuden ankeusennätyksen, jokaikinen käymäni koulu voittaa ruokasalinsa viihtyisyydessä tämän salin. Saimme kyllä vatsat täyteen samalla, kun mietimme millaista on olla ammatiltaan hotelliaamiaisen maskotti. Niitä on ilmeisesti näin kesäaikaan ja koulujen syys- ja hiihtolomien aikaan laajalti tavattavissa eri ketjujen hotelleissa. Konseptiin kuuluu se, että hahmo on puettu räikeisiin vaatteisiin ja päässä on ylisuuri maskottipäähine. Työnkuvaan kuuluu tepastella edestakaisin, halailla niin innokkaat kuin vastahakoisetkin lapset, sekä hämmästyttävä määrä nuoria miehiä. Valokuviinkiin pääsee ja työsuhde-etuihin kuulunevat lasten pikaisesti tekemät piirustukset. Hyvä puoli tuossa pätkätyössä on se, että sen voinee pitää salassa ja pokkuroida kostyymissään incognito, kunhan katsoo, ettei kukaan näe, kun hiipii ulos duunimestan takaovesta aamiaisajan päätyttyä.

Päivän kulttuurikohteina meillä olivat Puijon Torni, jonka näkeminen juuriperspektiivistä riitti ja Kuopion Automuseo, joka on liikuttavan pieni. Siellä oli muutama vanha auto ja ainakin yksi polkupyörä. Tänään oli ilmeinen ruuhkapäivä, sillä vieraskirjassa oli jo melkein kymmenen nimeä.

Keskustan torintienoo on ison remontin kourissa, kuinkahan kauan se mahtaa kestää. Meitä hämmensivät myös paikalliset liikennejärjestelyt. Olemme usein moittineet Jyväskylän muutamaa epäloogista risteystä, mutta Kuopion systeemiin on turistin ilmeisen mahdotonta päästä sisälle. Olimme juuri käsittämäisillämme, että keskustan risteyksistä joka toinen on tasa-arvoinen ja joka joka toisessa on kolmioita, mutta seuraavaksi sitten olikin kaksi peräkkäin kolmioin varustettuna. Pudottaahan se vauhdit alas, kun ei voi olettaa jonkun loogisuuden vallitsevan, mutta useassa risteyksessä oli selvää epätietoisuutta siitä, kuka mahtaa olla ensimmäinen, joka saa mennä. Kaikki seisoivat paikoillaan, kunnes suurin ajoneuvo yleensä lähti sitten liikkeelle. Alkuasukkaat, otamme mielellämme vastaan  Kuopio-ajotapatietoutta. 

Hankimme majoitustiloihimme hieman päivävirkistettä, Tour de Francen hengessä samppanjaa, patonkia ja vuohenjuustoa, sekä paikallisia mansikoita. Ilmastointi on ilmeisen tuntematon käsite tässä majoitusketjun lenkissä, mutta ikkunat on avattu niin auki, kuin ketjuviritykset antavat myöten ja pöytätuuletin hurisee kuin kissa uuninpankolla. Ei tässä mitään hätää ole, kuka sitäpaitsi käskee olla hotellihuoneessa neljän aikaan iltapäivällä? Ellei siis ole vanhus tai pikkulapsi päiväunien tarpeessaan.

Illallissuunnitelmat alkavat hahmottua, aivan hotelliamme vastapäätä on Ravintola Musta Lammas ja tuota pikaa Kammenpyörittäjä kipittää sinne varmaamaan meille pöytää. Näin ollen Ravintola Os jää vielä seuraavaan Kuopion vierailuumme.