Lauantainen sunnuntai

Elviskin olisi kateellinen tästä soljesta

Kun työviikko on kuuden päivän mittainen, ei liene ihme, että sekoan päivissä jälleen, olen ollut aamusta varhain lauantaissa. On siis sunnuntai, sekin sopii. Perhe on vasta heräilemässä, minä olen mietiskellyt tämän päivän syömisiä jo hyvän aikaa. Luulenpa sommittelevani aamiaisenkin terassille, aurinko paistaa ja on jo lämmintä. Olemmekin ensimmäistä kertaa koko viikolla yhtä aikaa kaikki kotona, joten tänään syömme ilomielin yhdessä. 

Ikäväksemme emme ehtineet juurikaan paneutua Tour de Pologneen. Lähetyksetkin olivat englanniksi. Tosin niissä oli kommentaattorina miellyttäväaksenttinen entinen ruotsalaispyöräilijä Magnus Bäckstedt, häntä olisi kyllä kuunnellut enemmänkin. Etsin luppohetkinä jotain puolalaista ruokaa kokeiltavaksi, mutta toteuttamiseen ei jäänyt aikaa. Kisa loppui jo eilen, mutta mennee vielä toleransseihin, jos tänään leivon puolalaisittain. Katsommehan kilpailun loppuhetket tallenteelta iltasella.

Puolalaisen keittiön helmiä kalastaessani osuin monta kertaa leivonnaiseen, jonka nimi on karpatka. Se on tuulihattutaikinasta paistettava leivonnainen (alkuperä lienee Ranskasta), jossa on täytteenä joko voikreemiä tai paksua vaniljakastiketta. Nimi karpatka viittaa Karpaattien vuoristoon, sillä kakun pinnan on tarkoitus olla vuoren huippuja muistuttavan röpelöinen ja tomusokerilla lumetettu. Tällaista kakkua minun on siis tarkoitus tänään valmistaa. Toivottakaa minulle runsaasti onnea, sillä aiemmat tuulihattutouhuni ovat menneet lähinnä penkin alle. Iltapäivällä voin toivon mukaan raportoida onnistuneesta vuoristokokeilusta. 

Varsinainen syy tähän substanssiköyhään postaukseen on se, etten voi enää jänistää karpatkan valmistamisesta, kun olen uhonnut siitä blogissa! 

vakiintuneen keski-ikäisen pariskunnan kesäharrastus: katsomme yhdessä kuinka yrttisuola kuivuu