Ompulle huikkaa - Manzanas Doradas - kultaiset omenat

toisen omppuvarkaan saalis

Etsiskelin espanjalaista jälkkäriohjetta, jossa olisi omenia, sillä meillä oli aikomus mennä omenavarkaisiin. Minä en koskaan lapsena päässyt omenavarkaisiin, sillä asuin niin pohjoisessa, että olisi pitänyt alkaa myymälävarkaaksi. Nyt meillä tosin oli naapurin kehotus ottaa omenia heidän satoisasta puustaan, omaan puuhumme ei tullut yhden yhtä omenaa. Samaan aikaan kanssamme hämäräpuuhissa oli käpytikka, jonka tekniikkaa saimme ihailla otettuamme sen keskenjättämän omenan pois oksasta. 

Heitin matoa koukkuun foodgawkeriin ja siihen tarttui tämä kiinnostava ohje kultaisista ompuista. Googlekääntelin hieman, sillä espanjani on edelleenkin olematonta. Käytin tähän seuraavia aineksia:

• 1 omena/syöjä
• Moscatel-viiniä (ranskalaista kuivaa siideriä nuorison omppuihin)
• 160 g vehnäjauhoa
• 160 g sokeria
• 200 g vettä (joo, ohjeessa oli vesi grammoina)
• auringonkukkaöljyä paistamiseen

Kuorin omenat, poistin keskiosan omenaporalla ja leikkasin hedelmän noin puolen sentin viipaleisiin. Asetin kaksi ompuista lasiin, johon ne sopivasti mahtuivat ja kaadoin päälle Moscatel-viiniä. Kolme omenista laitoin vähän korkeampaan lasiseen astiaan ja ne pääsivät siiderikylpyyn, sillä arvelin Moscatelin olevan nuorison suuhun liian ätläkkää. Tai voimakasta. Omenat saivat hukuttaa murheitaan juomaan muutaman tunnin.

Jälkiruoka-aikaan sekoitin taikina-ainekset, jauhon, sokerin ja veden tasaiseksi taikinaksi. Kuumensin litran verran auringonkukkaöljyä noin 170 asteeseen (tämä oli oma arvioni sopivasta lämmöstä, linkkamassani blogissa lämpötilaa ei kerrottu) ja kalastin mukavalla tuulella olevat omenaviipaleet (sekoittamatta niitä keskenään, sillä siinä olisi kupletin juoni ikäänkuin tärvääntynyt) kuiville. Kastelin muutaman viipaleen kerrallaan taikinaan ja friteerasin ne kypsiksi ja kullankeltaisiksi. Asettelin ne vuokaan talouspaperin päälle odottamaan. Se oli kyllä virhe, sillä taikinassa oli niin paljon sokeria, että omenista tuli melko tahmeita. Seuraavan setin laitoin vain metallisen vuoan pohjalle hetkeksi. Lopuksi (edelleenkin laadut sekoittamatta) sirottelin frittien päälle tomusokeria ja hiekoitin ne kanelilla. Kultaiset omenat maistuivat  mainioille vaniljajäätelön kanssa.

Huomautus: frittitaikina oli ensimmäinen tällainen makea taikina, jonka olen tehnyt. Sen kanssa saikin olla tarkkana, sillä omenaviipaleet olivat helposti tarttumassa toisiinsa, reikäkauhaan ja pihteihin. Taikinaa olisi ollut ainakin kahdeksan omenan friteeraamiseen. Öljyn lämpötilan oli parempi olla noin 180 astetta, jolloin pinta tuli nopeammin vähemmän tarttuvaksi.

tuollaisessakin Kammenpyörittäjä oli mukana

Vueltan toinen etappi olikin sitten heti mäkinen ja yli kymmenen kilometrin nousuun päättyvä. Mahtaisinko ikinä jaksaa ajaa kymmenen kilometrin ylämäkeä? Enpä usko. Eilisen aika-ajon nopein joukkue oli Astana ja punaisessa paidassa tänään ajaa Janez Brajkovic. Aloimme äsken katsoa etappia kaiken kokkailun jälkeen tallenteelta. 

Päivälliseksi meillä oli paistisalaattia, jonka kokosin uudelle lempivadilleni. Grillasin naudan sisäfileen keskiosan miedolla lämmöllä 60 asteen sisälämpötilaan. Maltoin antaa lihan levätä folioon käärittynä parikymmentä minuuttia, ennen kuin leikkasin se oikein ohuisiin viipaleisiin, jotka asettelin aivan tavallisen salaatin päälle. Paistoin muutaman esikeitetyn perunan lisäksi ja pilkoin kappaleen fetaa, jota en ripotellut vatiin parin fetavastaisen ruokailijan iloksi.

ps: Joimme myös omenien juottamismoscatelin, se oli ihan hyvää!