Sämpylät kylmäkohotuksella, muistutukseksi itselleni

Käytän tätä Sillä sipulista löytämääni ohjetta, kun tarvitsen tuoreita sämpylöitä aamulla varhain tai ei ole aikaa leipoa alusta asti vaikkapa ennen juhlia. Sillä sipuli oli löytänyt ohjeen jo lopettaneesta Lettupannu-blogista, joka taas oli ottanut neuvot minulle tuntemattomasta Saara Törmän Saa vaivata-kirjasta. Kirjaan tämän ohjeen omaan blogiinikin sen vuoksi, että täältä sen löydän nopsemmin, kun sitä tarvitsen ja toisekseen, hyvää ohjetta voi nostella aika-ajoin. Se voi löytää uusia käyttäjiä.

Tällä kertaa leivoin työpaikan kinkereitä varten, joten tarvitsin ison määrän sämpylöitä. Alkuperäinen ohje on kymmenelle sämpylälle, joka on passeli nelihenkisen perheen aamiaiselle, jos pöytään sattuu kurnivavatsaisia teinipoikia. Kirjaan sovelletun (kuinkas muuten) ohjeen 10 sämpylälle, se on helppo tuplata tai triplata tarpeen mukaan. 

• 1/4 paketti hiivaa (tai puoli pussia kuivahiivaa)
• 3 dl kylmää nestettä (vettä, maitoa, heraa)
• 1 rkl öljyä
• 1,5 tl suolaa
• 1 rkl hunajaa tai siirappia
• (1dl kaurahitaleita, jotka jätin pois)
• 6,5 dl sämpyläjauhoseosta tai hiivaleipäjauhoja

Mittasin kylmän veden (tarvitsin maidottomia sämpylöitä) nesteen kulhoon ja lisäsin sinne kaikki muut aineet jauhoihin asti. Tosiaan tällä kertaa en laittanut kaurahiutaleita, koska kyseessä oli kateleiviksi menevät sämpylät, niihin hiutaleet toisivat minusta liiallista "terveellisyyttä", pois se minusta! En kyllä mitannut jauhojakaan kovin tarkkaan, sillä käpälätuntumalla mentiin. Sekoitin ainekset vispilällä ja aloin lisätä jauhoja. Aluksi sekoittelin joustavalla silikonikauhalla, mutta kun jauhoja alkoi olla sille liiaksi, öljysin käteni (älykääpiönä molemmat) ja törkkäsin ne taikinaan. Onneksi Kammenpyörittäjä oli saataville lisäämään jauhoja pussista puhtain käsin. Taikina sai jäädä aika tahmeaksi ja löysäksikin, se oi tarkoituskin. 

Pesin sitten käteni ja otin esille pellin (oikeasti kolme peltiä, koska oli triplannut ohjeen) ja laitoin sille leivinpaperiarkin. Levitin leivinlaudalle runsaasti jauhoja ja kumosin taikinan kulhostaan jauhoiselle alustalle. Leikkasin taikinan 10 (lue 30) osaan isolla veitsellä ja erottelin paloja hieman toisistaan, etteivät ne heti solmisi läheisiä suhteita naapurinsa kanssa, taikina oli nimittäin niin tahmeaa. Kastelin käteni vesikupissa ja märin käsin pyörittelin taikinapalloa kerrallaan sen verran, että siitä muotoutui sämpylään muistuttava liukas pallero. Asettelin ne pellille niin kauas toisistaan, kuin tila antoi myöten. Taas käsien pesua ja puunausta.

Otin pienen siivilän ja siivilöin sämpylöiden päälle kunnon jauhohunnun, joka estäisi leivinliinaa tarttumasta taikinaan ja tekisi sämpylöihin paistamisen aikana kauniin pinnan. Jauhoja sai siis olla oikein reippaasti, sillä muotoilun jälkeen taikina oli märkää pinnastaan. Sitten liina päälle ja pelti jääkaappiin. Olin toki mittaillut, että pelti mahtuu jääkaappiin sopivasti. (ja ne kaksi muuta peltiä olivat toisaalla viileässä paikassa yön yli).

Aamulla nostin pellit sisälle lämpenemään siksi aikaa, kun uuni lämpeni 250 asteeseen. Sämpylät näyttivät hieman kohonneilta ja leveämmiltä, kuin illalla, pinta oli kuiva eikä leivinliina ollut tarttunut niihin. Paistoin pellin kerrallaan, en tohtinut käyttää kiertoilmaa, koska en muistanut toimiko se näille kylmäkohotetuille, eikä tässä ollut aikaa säätää enempiä. Paistoin sämpylöitä 13-15 minuuttia, ensimmäistä pellillistä enemmän, koska sillä olevat olivat kylmempiä, kuin myöhemmät odottelunsa vuoksi. 

Kylmäkohotus on oiva tapa saada aamuksi tuoretta leipää pöytään, ei tarvitse niin paljon kolistella ja siivoilla jälkiä, kuin jos leipoo toisten vielä nukkuessa. Edellisellä kerralla sain sämpyläni kohoamaan yön aikana hieman enemmän, toisaalta laitoin silloin enemmän yhdelle pellille, joten sämpylät kasvoivat jo yön aikana kiinni toisiinsa ja uunissa sitten korkeutta. Nyt kukin sämpylä kohosi itsekseen ja vain muutama hieman osui toisiinsa yhdeltä reunalta. Suosittelen tätä ohjetta etenkin illanvirkuille, siis täysin minun vastakohdilleni. Minä olen yleensä mennyt jo nukkumaan, kun olisi sopiva aika vielä illan päätteeksi tekaista sämpylät jääkaappiin aamuksi.