Vuoristoherkkua, karpatka Tour de Polognen kunniaksi

Onnistuin taas valitsemaan leivontaohjeen, jossa oli monta vaihetta. Otin neuvot tähän puolalaiskakkuun tältä sivulta. Olen aikaisemmin tunaroinut tuulihattujen kanssa, mutta nyt taisin onnistua. Asiaa edisti se, että pohja saikin hieman lässähtää, kunhan pinta oli riittävän rikkonainen. Kakkupohjaan käytin:

• 2,5 dl vettä
• 150 g suolatonta voita
• ripaus suolaa (jätä pois, jos käytät suolattua voita)
• 2,5 dl vehnäjauhoa
• 5 kananmunaa
• 1,5 tl leivinjauhetta (jota ei alkuperäisohjeen ainesosaluettelossa mainita, mutta tekoneuvoissa kyllä, joten arvasin määrän)

Lämmitin uunin 190 asteeseen. Kuumensin kattilassa vettä ja voita, kunnes voi suli kokonaan veteen. Otin kattilan pois liedeltä ja sekoitin puulusikalla kaikki jauhot kerralla mukaan. Nostin kattilan uudelleen liedelle ja sekoittelin taikinapohjaa lusikalla pari minuuttia, kunnes siitä muodostui lähes taikinapallo. Kun seos ihan vähän jäähtynyt, vatkasin mukaan kananmunat ja lopuksi leivinjauheen. Tällä kertaa käytin sähkövatkainta. Taikinasta tuli hyvän kiiltävä. Levitin sen 22x33 cm lasivuokaan leivinpaperin päälle ja paistoin pohjaa ensin 30 minuuttia, jona aikana taikina nousi hienoksi kuumaisemaksi, korjaan Karpaateiksi. Seuraava vaihe epäilytti minua suuresti, otin vuoan pois uunista ja pistelin pohjaa kakkutikulla, että pintaan muodostuisi vuoroenhuippuja muistuttavia teräviä kohtia. Paistoin pohjaa kaikkiaan 35 minuuttia. Nostin sen samantien ritilälle jäähtymään, jolloin pohja lässähti jonkun verran, mutta en lannistunut. Sain jonkun ajan kuluttua leikattua pohjan kahteen osaan, ainakin melkein.

Täytteen keittely oli sitten oma tarinansa. Siihen käytin:

• 5 dl maitoa
• 2,5 dl sokeria
• 2 rkl perunajauhoa
• 2 rkl vehnäjauhoa
• 1 rkl vaniljauutetta
• 250 g pehmeää suolatonta voita

Mittasin maidon, sokerin ja molemmat jauhot kattilaan ja kuumensin seosta kiehumispisteeseen asti. Siitä muodostui nopeasti paksu kastike, jonka annoin kiehua lempeästi pari minuuttia sekoittaen puisella lusikalla kaiken aikaa. Lisäsin joukkoon vaniljauutteen ja siirsin kattilan altaaseen, jonne olin laskenut kylmää vettä. Sekoittelin paksua kastiketta silloin tällöin ja annoin sen jäähtyä huoneen lämpöön saakka. Tänä aikana suolaton voi, jonka olin pilkkonut pieniin paloihin, pehmeni myöskin huoneen lämpöön. 

Kun oli aika koota kakku, sekoitin pehmeän voin jäähtyneeseen kastikkeeseen sähkövatkaimella saaden aikaan tukevaa voikreemiä. Levitin sen kahtialeikatun kakkupohjan alaosalle ja nostin päälle kannen, jonka hevisti tomusokeroin. Kakku näytti kieltämättä aivan Karpaateilta talvisena päivänä, olivat kuin kaksi marjaa! Söimme tätä unelmankevyttä (outoa, kun ohjeessa oli yli neljänneskilo voita) leivonnaista Kammenpyörittäjän rakkaudella valmistamien kahvikupposten kera. Olen ylityytyväinen, että osasin tehdä niin voikreemin kuin tuulihatunkin!

Eilen taloudessamme oli suuri merkkipäivä, Campasimpukan laskuriin raksahti uusi satatuhatluku, 200 000 klikkausta täyttyi, enkä usko, että rakas äitikään ihan niin usein ehtii blogissa vierailla. Edellisen kerran täysi satatuhatta tuli kokoon joulun alla, joten voinee tehdä johtopäätöksen, että Campasimpukka on mukavassa myötäleessä. Siitä kiitos teille, lukijat ja paikalle vahingossa eksyneet! Tätä merkkipaalua eli pylvästä on hyvä juhlia hankkimalla pari uutta polkupyörää, jotka toki ovat vanhoja. Kävimme päivällä noutamassa pyöräperheen uudet tulokkaat, 60-luvun Raleighin Kammenpyörittäjälle herrainajoja varten ja minulle Pohjantytön 80-luvulta. Näiden päästyä turvallisesti tontille Kammenpyörittäjä teki tunnustuksen, hän oli hankkinut viikolla, sen yhden kerran kun olin iltavuorossa, luonnonvastaisen vempeleen, kotoisan pyörämuseomme uuden friikkitapauksen, Alenaxin. Nimi lienee enne. 

Tour de Polognen voitti Peter Weening, kertoi internet, emme ehtineetkään katsoa loppuvaiheita, sillä kaunis kesäinen päivä piti meidät pihalla.