Weberöintiä

Kesän alussa oli iltapäivälehdissä kuulema puhetta, että nainenkin voisi oppia grillaamaan. Aika radikaali väite! Meillä moista ei ruvettu kokeilemaankaan, koska miehiä oli paikalla oikein kaksin kappalein, sukulaisten ollessa vierailulla.

Emme ole kovin paljon ehtineet opetella Weberimme käyttöä, tänään oli siihen hyvin aikaa ja asiantuntijuuttakin paikalla. Naisväki lähti aamulla kirpparikierrokselle (löysin taas niin tärkeitä keittiövälineitä!) ja miesväki lähti "läskikaupoille", eli ostamaan lihaa grillausta varten. Minä lupasin hommata yleisesti grilliin sopivia lisukkeita ja niitähän löytyikin. Paikallisessa marketissa oli kotimaista tuoretta maissia, jota en lainkaan voi vastustaa, kun sitä kerran kesässä löytää. Ostin maissintähkän syöjää kohden ja vielä yhden särkymävaraa.

Lihaostokset olivat meinanneet muodostua epätoivoisiksi tai ainakin melko hankaliksi. Alkuviikon arkipäivän aamu ei ole meilläpäin minkään lihatiskin suhteen otollisin ostosaika. Saaliina oli kuitenkin kaksi isoa kalkkunafiletta. Isot fileet leikattiin pitkittäin kahteen ohuempaan kappaleeseen, jotta kypsyminen olisi nopeampaa. Kammenpyörittäjä suostui paljastamaan salaisesta marinadiohjeestaan (lue: omasta tai asiakkaan päästä joka kerran erilainen liemi) tämän verran:

• limen ja sitruunan mehua
• Worcestershire-kastiketta
• soijakastiketta
• murskattua valkosipulia
• pippuria
• oliiviöljyä
• Zesty Garlic-kastiketta

Halkaistut kalkkunapalat sutikoitiin marinadilla ja annettiin ässehtiä muutaman tunnin. 

Maissien keittelyn kanssa olimme yhtä öönä allakan laidalla kuin jokaisella kerralla. Kuorin suojalehdet ja nyhdin haituvat pois. Laitoin maissit isoon kattilaan ja kaadoin päälle vettä sen verran, että maissit uiskentelivat iloisesti. Keitin maisseja noin kolme varttia ja jätin ne kuumaan veteen vielä pehmenemään. Ennen grillausta Kammenpyörittäjä kalasti maissit leikkuulaudalle ja katkaisi ne kahteen annospätkään, sillä tähkät olivat todella suuria. Palaset olivat grillissä kalkkunafileitten kanssa saamassa viimeistellyn pinnan noin vartin verran.

Kalkkunan grillaaminen onnistui miesvoimin oikein mainiosti. Tällä kertaa Weberiin ladattiin sekä hiiliä, että brikettejä. Minä pysyttelin taustahommissa, joten en tarkkaan tiedä kauanko hiilloksen aikaansaaminen vei. Parahultaisten hiilien päälle ritilälle kalkkunat sitten vaan ja grillaamaan. Tällä kertaa ruoka kypsyi mainiosti, lihapaloja käänneltiin muutamaan kertaan ja siveltiin marinadin lopulla. Noin 40 minuutin kuluttua tehtiin koeviilto yhteen paloista ja sen mukaan kypsyys oli kohdallaan. Minä pääsin mukaan tähän miehiseen touhuun siinä vaiheessa, kun sain leikata palat viipaleiksi ennen tarjolle laittamista. 

Kalkkunan seurana lautasilla oli sitä hyvää kotimaista maissia, salaattia ja jogurttikastiketta, jonka säveltelin grillauspuuhien aikana. Juomana meillä oli espanjalaista punaviiniä, jonka saimme suurena suosionosoituksena Salvatorelta. Olipa muuten hyvää viiniä, terveisiä Karmiinalle ja käsipuolikollegalle! 

Grillissä oli jälkilämpöä yli kaksi sataa astetta tunnin kuluttua ruokailusta. Jälkiruoaksi kokeilimme paistaa nektariiniviinereitä grillissä. Minulla oli sulana muutama voitaikinalevy ja oikein kypsiä littanoita nektareita, joitten oikeaa nimeä en muista. Leikkasin levyt kahteen palaan ja leikkelin hedelmät viipaleiksi, joita asettelin taikinapaloille. Viilsin taikinan reunoihin pienet viillot auttamaan taikinan kohoamista. Asettelin pikaviinerit uunipellille, joka mahtui grillin ritilälle ja kansi kiinni. Sitten vain odottelimme, mitä tapahtuisi. Hiiliä piti kerran pöyhiä ja paistuminen otti noin puoli tuntia. Keskellä ritilää lämpötila alkoi nousta liiaksi ja keskimmäisten leivonnaisten pohja ruskettua liikaa, joten asensimme pellin alle valurautaisen astian hieman tuomaan lisää väliä hiiliin. Sirottelin kuumille viinereille runsaasti tomusokeria, joka suli heti kiilteeksi. Hetken kuluttua sirottelin lisää sokeria ja nautimme pikaiset leivonnaiset Kammenpyörittäjän koneella loihdittujen kahvien kanssa.