Luimupupu, älä avaa tätä postausta, tämä ei sovi sinun silmillesi!

näissä maisemissa Vueltaa on ajettu, vaikkei ollakaan ehditty katsoa

Pari päivää olemme olleet ihan pihalla, kirjaimellisesti. Emme ole katsoneet Vueltaa sekuntiakaan ja ruoanlaittokin on ollut vähän niin ja näin. Tästä voimme syyttää kiittää sukulaisia ja erilaisia aktiviteetteja heidän kanssaan. Tänään sentään ehdimme laittaa ruokaakin, eikä ihan pikaruoka ollutkaan kyseessä. Teimme kolmannen paellamme ja päätimme, että niin kauan kuin Campasimpukka sinnittelee hengissä, teemme kerran kesässä paellan. Perinne se on nuorikin perinne!

Aikaisemmilla kerroilla käytimme lihana broileria, mutta tällä kertaa käytimme kania. Olin nähnyt kaneja Sokoksen ruokaosastolla ja niiden säälittävästä olomuodosta huolimatta olin alkanut pitää mahdollisena sellaisen ostamista. Nyt kun minulla oli saatavilla myös lihanleikkuun asiantuntija, kysyin voisiko hän erottaa pupurievun luistaan ja hän suostui. Ranskalainen lapin oli siististi vakuumiin pakattu ja enemmittä säälittä kannoin sellaisen kassalle.  Muistin nimittäin Rick Steinin Espanja-sarjassa kertoneen, miten riisipeltojen työläiset laittoivat paellaan niin märästä maasta kiinni saadut äyriäiset kuin ansaan jääneet kanitkin. 

Aloitin paellapuuhat sulattamalla liemiä pakastimesta, mukaan pääsi litra ankkalientä ja puoli litraa nimeämätöntä vaaleampaa lientä, joka luultavasti oli kanalientä. Aikaisemmin paistoin paellan tilpehööritkin avotulella, mutta nyt tein hieman toisin. Koska olin aivan ensimmäistä kertaa pupua paistamassa, päätin laittaa sen voin kanssa pannulle ja kypsentää aivan erikseen. Paistelin pupupalat ja maustoin ne suolalla ja pippurilla. Koska olin jo sotkenut pannun, jatkoin sillä. Pilkoin pari sipulia isohkoihin lohkoihin ja leikkasin yhden punaisen suippopaprikan viipaleisiin, käytin ne pannulla ja jätin odottamaan lautaselle. Leikkasin kuusi Savuhovin myymää raakachorizoa paloiksi ja paistoin niitäkin vähän aikaa. Sulatin kylmässä vedessä parikymmentä raakana ja kuorittuna pakastettua isoa katkarapua ja laitoin niiden kanssa samaan kylmään kylpyyn 15 sinisimpukkaa odottelemaan. 

Kun ruoanlaiton aika varsinaisesti tuli, viritimme tutun pesukoneenrumpu-uunimme ja kun pesässä oli mukava hiillos, Kammenpyörittäjä nosti muurikan uunin kanneksi. Koska kaikki lisukkeet olivat jo valmiina, aloitin heti riisillä. Kaadoin muurikalle noin puoli desiä öljyä ja sen päälle noin 700 g paellariisiä, jota toimme Katalonian reissultamme, aivan tavallista Carrefourin bulkkiriiisiä. Muurikka alkoi kuumeta ja koitin kuullotella riisiä niin pitkään, kuin uskalsin. Aloin lisätä pannulle lientä heti, kun vaikutti siltä, että riisi olisi vaarassa palaa. Kaadoin lientä ulkoreunoille ja keskellekin, jossa riisiä oli paksumpi kerros. Riisin kypsytys kesti kaikkiaan noin 45 minuuttia, välillä tulta piti hieman elvytellä ja toisaalta lientä piti lisäillä kaiken aikaa, ettei riisi palaisi. Olin lisännyt liemeen pussillisen Paellero-mausteseosta, jota toimme Kataloniasta, se toi sahramin maun ja värin riisiin. 

Riisi alkoi kypsyä reunoiltaan ja keskellä oli vielä raakaa. Nestettä meni tällä kertaa kaikkiaan melkein kaksi litraa, josta osa oli vettä. Kun riisi alkoi olla kypsää, nostelin ensin riisin päälle pupupalat, chorizot, sitten sipulit ja paprikat, lopuksi sinisimpukat ja katkaravut. Ihan viimeisenä ripottelin pinnalle pari kourallista herneitä ja asettelin sitruunalohkoja. Käänsin katkaravut muutaman minuutin kuluttua, kun ne olivat kypsyneet alapuoleltaan. Laitoin muutamia sahramihippuja, suolaa ja pippuria valmiiseen ruokaan. Kammenpyörittäjä nosti muurikan pois tulelta. 

Paella onnistui hyvin, kani maistui aika samalta kuin kana ja näyttikin siltä. Simpukat avautuivat hienosti ja ravut olivat parahultaisen kypsiä. Suolaa piti hieman lisätä annokseen, sillä pelkäsin koko muurikallisen ylisuolaamista. 

 

Kanin loppu päätyi liemikattilaan, pää ja sisukset eivät päässeet mukaan. Lisäsin kattilaan vettä, valkoviiniä, pari porkkanaa, pari sipulia, kourallisen pippureita, kaksi laakerinlehteä ja muutaman valkosipulin kynnen. Keittelin lientä noin neljä tuntia, kuorin alussa kuohua liemen pinnalta. Valmista lientä tuli 3.5 litraa ja ylitin itseni jopa merkitsemällä liemipurkit!

Vueltan edelliset etapit ovat tallennettuina odottamaan huomista. Toivoaksemme silloin pääsemme ajantasalle kisassa.