Muistoja kesältä

Eräänä päivänä ennen Vueltaa kokkailimme ribsejä ja kiemuraperunoita. Huomasin kuvat tuolta illalta etsiessäni kuvavarastostani jotain muuta ja mieleen palasi, mitä oikein tapahtuikaan. Kaikki sai alkunsa siitä, että meillä oli käymässä sukulaisia pohjoisesta. Oli tarkoitus grillata ja saada sisäpiirin tietoa Weberin hiiligrillin käyttämisestä. Teimme perinteisen työnjaon, eli miehet menivät "läskikaupoille" ja naiset kirpparille, kuten jo tuolloin kerroin. Enhän minä mitenkään voinut täydellisesti luottaa siihen, mitä lihaa miesväki toisi kyliltä, joten menin itsekin ostamaan lihaa, ihan vähän vain. Se tarkoitti kahta suurta riviä possun kylkiluita. Lähemmäs kahta kiloa. 

Koska luottamuksen puutteeni oli täysin aiheetonta, tungin ribsit vähin äänin, hieman häpeissäni kylmälokeroon ja osallistuin miehisen hankintareissun saaliin, kalkkunan valmistamiseen aivan muina tyttöinä. Sukulaisten lähdettyä kotimatkalle, tunnustin Kammenpyörittäjälle sikaostokseni ja hän lupautui leppymään jossain aikamäärässä, kunhan laittaisin ribsit siihen kuntoon, että hän voisi ne grillata. Vaikken erityisesti pidä raa'an sianlihan käsittelystä arvelin, ettei minun kannattanut juuri silloin prinsessoida. 

Kesäkuisessa Pohjanmaan blogimiitissä olimme maistelleet (lue:syöneet ahnaasti) Soppaa ja silmukoita-Marjan valmistamia ribsejä ja niiden marinointiohjeen muistin nähneeni hänen blogissaan. Sieltähän se löytyikin. Sikailuvinkit Marja oli alunperin ottanut Steve Raichlen "Best ribs ever"-kirjasta, johon minulla ei ole ollut onnea sen enempiä tutustua. 

Luin Marjan postauksen ja homma tökkäsi vasta ensimmäiseen lauseeseen. Se kuului yksinkertaisesti näin: Poista ribseistä kalvot. Höh, no enkä poistaisi, sehän olisi kauheaa nyhväämistä ja kyllä grillin kuumuus kalvot sulattaisi. Yritin kyllä (noin 20 sekuntia), mutta en saanut edes veitsen kärkeä kalvojen alle. Kuten huomaatte, en lainkaan tiennyt mitä tein. Hieman epävarmana siirryin seuraavaan vaiheeseen. Valmistin mausteseoksen. Siihen meni:

• 3 rkl korianterinsiemeniä
• 2,5 rkl kokonaisia mustapippureita
• 2 kokonaista tähtianista
• 2 rkl sinapinsiemeniä
• 3 rkl tummaa sokeria 
• 1 iso valkosipuli kuorittuna ja karkeasti pilkottuna
• 2 rkl karkeaa merisuolaa
• 1-2 rkl öljyä

Minulla ei ole vieläkään isoa morttelia, joten keräsin kuivat ainekset pieneen kahvimyllyyn, siihen jolla tein ras el hanouta. Surruuttelin aikani, kunnes mausteet olivat melko hienoa santaa. Maustejauheen kumosin säälitttävänpieneen mortteliini ja lisäsin sinne loput ainekset. Hiersin seosta sen verran, että sain siitä aikaan karkeahkoa tahnaa. Tämän tahnan hieroin ribsien pintaan, käärin ne kelmuun ja laitoin jääkaappiin. 

Seuraavana päivänä tulin kurkistaneeksi keittokirjahyllyssä olevaan grillausaiheiseen opukseemme ja siellä oli heti nähtävillä, miten kalvot poistetaan ribseistä. Päätin poistaa kalvot nyt ennen grillaamista, parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Otin ribsit isolle tarjottimelle, asensin ohuet gummihanskat käsiini ja kiskoin kalvot pois melkein yhdellä riuhtaisulla. Taputtelin marinadit takaisin kylkirivien päälle ja olin kuin en olisikaan. 

Kammenpyörittäjä suoritti grillaustoimenpiteet, joihin olimme varanneet aikaa useita tunteja. Koska tapahtumasta on jo monta viikkoa, en oikein muista enää kuinka se kävi, paitsi että se sisälsi paljon seisoskelua grillin äärellä, virvokkeiden nauttimista ja ribsien sutikoimista moppauskastikkeella, johon tuli:

• melkein koko pieni pullollinen ginger alea (loput maistelimme ja muistelimme, oliko se samanlaista kuin lapsuuksissamme)
• 1,2 dl siideriviinietikkaa
• 1 tl karkeaa merisuolaa

Olin aivan pettynyt, kun ymmärsin, ettei minulla ollut sellaista miniatyyrimoppia, jollaisia amerikkalaisissa grillausohjelmissa käytetään. Jouduimme tekemään sutikoinnit silikonisudilla. Moppauskastikkeen valmistin keräämällä ainekset lasipurkkiin ja ravistelemalla sitä niin kauan, että suola liukeni. Näin siis oli tarkoitus tehdä, mutta ginger ale ja siideriviinietikka tykkäsivät toisistaan sen verran vähän, että liemi ei tahtonut pysyä tiukasti kannella suljetussa purkissa. Tyydyin hienovaraisesti heiluttelemaan purkkia ja lopuksi siivosin kastikkeen roippeita sääristäni. Se oli ihan hyvää.

Mikäli muistini ei petä minua aivan täydellisesti, liotimme jotain puulastuja vedessä noin tunnin. Kaadoimme veden pois ja kun grilli oli saatettu siihen malliin, että grillaamisen epäsuoralla menetelmällä saattoi aloittaa, ripottelimme (minä mitään ripotellut, Kammenpyörittäjä se oli) märät lastut hiilien ja brikettien päälle. Käytimme niiden yhdistelmää, koska grillaamisen oli määrä kestää ja kestää. 

Minulla on sellainen muistikuva, ettei siinä sitten loppujen lopuksi mennytkään niin kauhean kauan, alle kaksi tuntia. Grillin lämpötiloista en ala nyt satuilla yhtään mitään. Kammenpyörittäjä käänteli ribsejä silloin tällöin ja siveli pintaa kastikkeella ja toivoimme, että naapurit tulisivat kateellisiksi tuoksuista. He eivät olleet kotona. Että sellaista naapuriapua meilläpäin.

Samaan aikaan, kun Kammenpyörittäjä suoritti äärimmäisen vaativaa grillaustointa, minä askartelin perunakierteiden parissa. Ostin edellisellä Helsingin reissulla Chez Mariuksesta perunaporan, jonka käyttötavasta minulla ei ollut mitään hajua. Siinä ei ollut yhtään liikkuvaa osaa, eikä moottoria, joten arvelin kyllä hoksaaavani, kuinka se toimisi. Olimme ammoisilla Amerikan kiertueilla syöneet Arby's-voileipäketjun kierreranskalaisia ja sellaisia haaveilin nyt saavani aikaan. Olin ostanut suurehkoja perunoita, joka osoittautui hommassa aika vääräksi metodiksi. Pitää ostaa pienehköjä perunoita, jotka ovat soikulan pyöreitä. Näin tulisi mahdollisimman vähän ylijäämäpaloja. Ne tietysti niin kätevä emäntä, kuin kelpo marttakin tietysti käyttäisi johonkin muuhun ruokaan, mutta en minä, en sinä päivänä. Anteeksi.

Perunapora, jonka virallinen nimi oli juureskierrerauta ei ollut vaikea käyttää. En rikkonut puoliakaan perunoistani ennen kuin homma alkoi käyttää. Rautaa vain kierretään perunaan kuin korkinavaajaa viinipullonkorkkiin (tai no ainakin vähän niinkuin sinnepäin) ja kun terä tulee perunan toisesta päästä ulos, vedetään koko värkki ulos sieltä väärästä päästä. (tämä ei ole onneksi anatomian luento) Peruna käännetään käsin halki ja keskellä oleva nätti kierre jää jäljelle ja kahteen osaan halkeavat roipepuoliskot käytetään perunaruokalajikkeiden valmistamiseen. Jos joku tietää, miten tuota rautaa oikeasti pitää käyttää, en pahastu neuvoista. Paljonkaan. Sain kyllä muutaman harjoituskappaleen jälkeen ihan kelpoja kierteitä aikaan, laitoin ne kylmään veteen odottamaan. Vaikka perunalajikkeen valintani oli mennyt muodon puolesta pieleen, toivoin sen olevan sopivaa friteeraamiseen.

 

Olen tässä kesän aikana hoitanut ainakin osani uppopaistamisesta. Nyt ei hetkeen tee mieli mitään friteerattua, mutta tuona päivänä kyllä ilomielin kuumensin padassa 1,5 litraa öljyä 160 asteeseen. Uppopaistoin perunakierteet ensin yhteen kertaan, noin 5 minuuttia ja jätin ne jäähtymään talouspaperin päälle. Kun ruoka muuten alkoi olla valmista, kuumensin öljyn 180 asteeseen ja uppopaistoin kiemurat uudelleen, taas noin 5 minuuttia. Valutin niistä ylimääräiset rasvat pois ja suolasin ne. 

Ribsit onnistuivat hienosti, ne oli helppo leikata terävällä veitsellä luiden väleistä paloihin ja vaikka olin tössinyt kalvojen kanssa, oli hienon marinadin maku imeytynyt ribseihin kunnolla. Perunakierteet olivat ihmeen ilmavia, jos nyt uppopaistetusta perunasta kehtaa siten sanoa, eikä kumpaakaan ruokaa jäänyt yhtään. Salaatista en ole ihan varma.