Perinteitä kunnioittaen, churroja jo vuodesta 2011

Tänään on Campasimpukan alkuperäiseen, joskin ajoittain hieman hunningolle jäävän teeman tämän vuotisen päätöksen päivä. Jo kolmannen kerran saavutamme maalimme, olemme kokkailleet tänäkin vuonna Giro d'Italian, Tour de Francen ja La Vueltan merkeissä. Vuelta-karavaani karauttaa Madridiin illansuussa ja meillä koittaa blogivapaus, mikä tuntuu tässä vaiheessa vuotta oikein hauskalta. Tuntuu, että saan kokata mitä tahdon, vaikka tietysti olen muutenkin saanut tehdä niin. Itseasetetut raamit ovat kyllä vankkoja ja kun portit aukeavat, tulee vapaudentunne, joka on vähintäänkin keinotekoinen, yhtä virtuaalinen kuin aitakin.

Blogin aloitusvuonna 2011 tein Vueltan viimeisenä päivänä ensimmäistä kertaa elämässäni churroja. Olin jo tottunut uppopaistamiseen, mutta churroja en ollut koskaan edes syönyt. Onnistuin silloin aivan kelpoisasti ja tuumin, että näitähän voisi silloin tällöin tehdä aamiaiselle. Seuraava kerta olikin vasta vuoden kuluttua. Viime vuonna hääräsin Vueltan päätöspäivänä samoissa puuhissa ja päättelin kyseessä olevan jo perinteen. 

hieman pitempi perinne kuin Campakeittiössä

Viime syyskuun churropäivän jälkeen olemme kyllä nauttineet kerran churroja, nimittäin Espanjan-reissullamme. Kyttäsin churrokojuja matkan alusta asti, mutta vasta viimeisenä aamuna ennen lentokentälle paluuta osuimme avoinna olevaan paikkaan, josta herkut lähtivät mukaamme. Olimme tietysti aivan amatöörejä ostopuuhissa. Myyntitiskissä oli valmiina erilaisia churrokiekuroita ja luulin meidän valitsevan niistä mieluisat. Eipä toki, churrot paistettiin silmiemme edessä ja muutamassa minuutissa saimme tötteröllisen herkullisia pitkulamunkkeja suklaakastikkeen kera. Ihastelin hienoa taikina-automaattia, mutta Kammenpyörittelijä pyöritteli päätään, kun vihjailin miten kätevä sellainen olisi kotona. Kuulema ei. Koska olimme Kataloniassa, churrot olivat tietysti xurroja.

muut jo söimme ennen kuin muistimme ottaa kuvan

Olin aikoja sitten merkannut suosikkeihini xurro-ohjeen, jotä tällä kertaa käyttäisin. Cooking Classy-blogin churro bites-kuvat jäivät mieleeni ja sellaisia minäkin nyt tahdoin tehdä. Käytin kuitenkin luotto-ohjettani (kolmannella kerralla on siis kyse jo sekä perinteestä,  että luotto-ohjeesta), koska siinä ei ole mitään vikaa. Pitempien churropötkylöiden sijaan tekisin pieniä palasia. Kopioin tähän ainesluettelon edellisista postauksistani, sillä laiskuus on hyveeni. Ohjeen on tarjonnut käyttööni alunperin maku.fi. Jos olet ensimmäistä kertaa churro-ohjeen äärellä ja kaipaat tarkempia neuvoja, kurkkaa teko-ohjeet tästä viimevuotisesta postauksestani. Jostain syystä en silloin ole ollut kovin laiska, vaan olen kiltisti kirjoittanut ohjeen uudelleen. Edellisillä kerroilla käytin muovista tähtityllaa pursotukseen, eikä sillä saa käyttämästäni taikinasta niin teräväraitaista lopputulosta kuin haluaisin. Nyt minulla oli käytössä uusia, keväällä Saksasta tuomiani metallityllia, joilla toivoin pääseväni parempaan lopputulokseen. Ei tainnut toimia sen kummemmin, ehkä kyse on enemmän taikinasta, kuin tyllasta. 

• 2,5 dl vettä
• 100 g voita
• 2,5 dl vehnäjauhoja
• ripaus suolaa
• 3 kananmunaa
• 1 l rypsiöljyä paistamiseen
• sokeri-kanelisekoitusta valmiiden churrojen pinnalle

Suklaakastiketta varten kokeilin ensimmäistä kertaa tuotetta, jota en ollut aikaisemmin kaupoissa edes huomannut. Etsin leivontahyllystä kunnollista suklaata, kun katseeni osui tähän pussiin. Se oli oikein kätevä tuote. Tämä mainos on aivan spontaani, se tuli pyytämättä ja äkkiäarvaamatta. Suosittelen. 

Uppopaistoin minixurroja aikani, Kammenpyörittäjä oli apukäsinä pusertamassa taikinaa pussista. Jossain vaiheessa hän kysyi, että voisiko lopuista tehdä pitempiä, että taikina loppuisi joskus. Erinomainen idea. Hetken päästä päästelin taikinaa jo melkoisia kiemuroita, sillä konstilla taikina viimein loppui ja pääsimme nauttimaan espanjalaisaamiaista.

Vueltan 21. etappi ajetaan Leganésista Madridiin ja tällä seremoniallisella kilpailun päätösetapilla on mittaa 109,6 km. Jollei mitään haaveria satu, Chris Horner nousee iltasella korkeimmalle palkintokorokkeelle ja saa sinne vierelleen Vincenzo Nibalin ja Alejandro Valverden. Lähetyksen pariin pääsemme viiden aikaan, sitä ennen voi katsoa vielä uusintana eilistä etappia, jos tahtoo myötäkärsiä ajajien tuskaa eeppisessä nousussa.