Tapaksia pöytään!

satoa kasvihuoneesta ja kulatungasta

Tänään on se päivä, jolloin kesälomani päättyy. Olen odotellut koko päivän ankeuden hiipimistä mieleen, mutta vielä sitä ei näy eikä kuulu. Mahdanko päästä töiden syrjään kiinni ilman, että tunnen tuttua tympimistä? Olen vältellyt kaikenlaista omaehtoista ajattelua katsomalla monta jaksoa Kitchen Nightmares-sarjaa ja uimalla pitkään ihanassa syysviileässä järvessä. 

Päivälliseksi meillä oli monenlaisia tapaksia, joita postaan tänään ja tulevina päivinä, jollen ehdi töiden alun vuoksi juuri keittiöön. Otin ohjeita monesta paikasta ja saimmekin oikein kunnon tapaspöydän. Tänään kerron tarkemmin perunakroketeista, joihin otin vinkit The Culinary Chronicles-blogista. Ohjetta sovelsin aivan huoletta. Tein 12 krokettia ja käytin niihin:

• 12 pienehköä siikliperunaa
• 3 kananmunaa
• 0,5 dl oliiviöljyä
• pippuria ja suolaa
• hieman pimentonia
• ohuita chorizosuikaleita
• manchego-lastuja
• venhäjauhoja
• korppujauhoja

Keitin kuoritut perunat kypsiksi ja puristin ne perunalumeksi perunapusertimella. Vatkasin yhden kananmunista oliiviöljyn kanssa sekaisin ja lisäsin perunalumeen. Maustoin seoksen suolalla ja pippurilla, sekä pienellä ripauksella pimentonia. Sekoitin ainekset joustavaksi taikinaksi. Leikkasin muutaman ohuen chorizoviipaleen (tällä kertaa ei Savuhovin maahantuomaa raakamakkaraa, vaan Espanjasta tuomaamme leikkelelaatua) suikaleiksi ja raastoin lastuja manchego-palasta. 

Taputtelin öljytyin käsin ison lihapullan kokoisen pallon perunataikinaa litteäksi lätyksi, asetin lätylle chorizosuikaleen ja pari lastua juustoa. Taitoin lätyn reunat kiinni toisiinsa ja koitin muotoilla perunataikinasta tasakokoisia pötkylöitä. Laitoin kroketit jääkaappiin siksi aikaa, että paistoöljy kuumeni. 

Kuumensin öljyn padassa 180 asteeseen (oikeasti vahingossa kuumensin sen 250 asteeseen, jonka jälkeen piti hyvän aikaa jäähdytellä öljyä ennen kuin pääsin paistamaan). Laitoin leivitysaseman valmiiksi. Ensimmäiseen matalaan vatiin laitoin vehnäjauhoja ja mausteeksi pippuria, toiseen kaksi kananmunaa kevyesti vatkattuina ja kolmanteen korppujauhoja. 

Kun öljy oli halutussa lämpötilassa, leivitin kroketit pyörittämällä ne ensin pippuroiduissa vehnäjauhoissa, sitten kananmunassa ja lopuksi korppujauhoissa. Laitoin neljä krokettia kerrallaan paistumaan noin 3-4 minuutiksi, kunnes niissä oli kauniin kullanruskea pinta. Nostelin ne metallisella reikäkauhalla talouspaperin päälle vuokaan, jonka peittelin foliolla. Söimme näitä ilmavia ja hyviä perunakroketteja majoneesin kanssa ja pidimme kaikki niistä kovasti. Kolme krokettia/syöjä oli enemmän kuin tarpeeksi. 

Vueltan 15. etappi oli aivan hurjan pitkä, 224,9 km. Etapin lähtö oli Andorrasta niistä maisemista, joissa ajelimme elokuussa. Yli kuuden tunnin ajamisen jälkeen voittoon ylsi Jussi Veikkasen tallikaveri Alexandre  Geniez. Tänään sää oli hyvä ja kuvamateriaalia oli kunnolla saatavilla. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen 50 sekunnilla Vincenzo Nibali ja toisena on Chris Horner. Huomenna on vuorossa 16. etappi, vielä pitää jaksaa 146 km ja julma loppunousu, ennen kuin tiistainen lepopäivä koittaa. 

Andorrassakin on hyviä autoja!