Leivinkiven ensikäyttö - pizzaa

Ostimme jo elokuussa Eiringiltä leivinkiven, jollaisen eduista ja hyödyistä olemme lukeneet usein esimerkiksi luimupupu-blogista. Koska olen ollut kaikki nämä viikot niin kiireinen saamaton, en ole vielä kokeillut kiveä sen enempää leivän kuin pizzankaan paistamisessa. Tänään asia korjattiin. 

Aamuvarhain seikkailin lueskelemassa leivinkiven käyttöönotosta ja varsinaisesta käyttämisestä ja päädyin brittikaupan sivulle ostoksille. Tilasin puisia lastoja, jolla pizzat ja leivät on ilmeisesti helppo siirtää kuuman kiven päälle. Tämänpäiväisiin paistoksiin niistä ei vielä ollut apua, mutta toivottavasti tulevaisuudessa.

Ymmärsin kiven käyttämisestä sen verran, että uusi kivi pyyhitään mahdollisen kivipölyn vuoksi kostealla liinalla ja annetaan kuivua. Uusi kivi kannattanee myös kevyesti öljytä tarttumisen estämiseksi. Näin tein ja samalla ihailin kiven suunnatonta kauneutta ja toivoin, etten heti kättelyssä halkaisisi kiveä ensikuumennuksessa, enkä myöskään pudottaisi kiveä varpailleni tai lattialle (tosin uusi keittiön lattia voisi kyllä kelvata minulle), tai polttaisi itseäni kiven kanssa touhutessani. 

Kivi mahtuu sopivasti regulaariuunimme pellille ja aloitin kiven kuumentamisen hyvissä ajoin ennen kuin mitään oli tarkoitus paistaa. En kyllä osaa sanoa onko kiven käyttäminen energiataloudellista vai ei. Osaako joku muu? Jos pelkkää kiveä pitää paistella hyvä aikaa ennen ruoan päätymistä uuniin, sähköä kuluu, mutta ehkä ruoka sitten äkisti valmistuukin? 

Laitoin uunin lämpenemään 250 asteeseen. Asetin kiven pellille ja pellin uunin alaosaan, painavaa hommaa, joten kannattaa ottaa tukeva ote, tässä vaiheessahan kivi ei tietenkään ole kuuma. Koska minulla ei vielä ollut niitä neliskanttisia lastoja, suunnittelin käyttäväni tekniikkaa, jossa valjastan henkikökohtaisen voimamieheni nostamaan kuuman kiven pelteineen uunista siksi aikaa, että saisin siirrettyä pizzan kiven päälle, leivinpaperi välissä. Teen sitten autenttisemmin, kun lastat saapuvat. 

Pizzapohjaan käytin tavanomaista ohjettani, jonka olen ottanut aikoja sitten Dino D'Acampon kirjasta Fantastico! Modernia italialaista ruokaa! Kaivelin jääkaappia sopivien hävikkituotteiden toivossa ja kyllähän niitä sieltä löytyi. Oli puolikas purkki hyvälaatuista tonnikalaa, oli kinkkua ja salamia. Juustokannikatkaan eivät eilen menneet loppuun. Kyllä niistä pizzat saataisiin aikaan. Kahden kiven kokoisen pizzan pohjaan käytin:

• 1 pussi kuivahiivaa
• 4,5 dl lämmintä vettä
• 600 g jauhoja
• ripaus suolaa
• 3 rkl oliiviöljyä

Tein taikinan aivan tavalliseen tapaan, ainekset sekaisin ja hieman vaivaamista, toistatunnin kohotus ja sitten leivinlaudalle pientä työstöä varten. Kaulitsin taikinan mitoitetuille leivinpapereille, joiden alla oli suht samankokoinen leikkuulauta. Levitin täytteitä maltilla, tomaattikastiketta, toiselle erilaisia kinkku- ja salamiviipaleita, toiselle tonnikalaa ja molempiin juustoa ja kirsikkatomaatin puolikkaita. Kun kivi oli kuumentunut noin kolme varttia, Kammenpyörittäjä nosti uunipellin kivineen päivineen pois uunista ja minä hivutin pizzan paperin päällä kivelle. Pelti takaisin uuniin ja sitten katsoimme tarkasti mitä alkoi tapahtua. 

Yleensä olen paistanut pizzoja kiertoilmalla 230 asteessa noin 12 minuuttia, nyt näytti siltä, että pohja paistui ja juusto suli noin 8 minuutissa. Taas pelti ulos uunista ja valmis pizza liu'utettiin jäähtymään leikkuulaudalle ja toinen pizza uuniin. Toimi aika kivasti. Kun molemmat pizzat oli paistettu, jäi kivi jäähtymään leikkuulaudan päälle, enkä koskenut siihen ennen kuin pitkän ajan päästä. Pitää etsiä hieman erilainen pohjaohje, sillä tämä käyttämäni pullistui hieman liikaa, eikä toivotunlaista rapeutta saavutettu. Kypsää kyllä tuli, mutta ohuempi pohja olisi mieleeni. Seuraavaksi kokeilen leivän paistamista leivinkivellä.

talven ensimmäinen jäälyhty

in action

Lisäys: Ruotsalaisen huumorin ystävät, muistakaa YLE Fem klo 21.00 Solsidan kausi 4 alkaa!