Monenlaista tähderuokaa

Näin viikonloppuisin meillä tahtovat aamiaiset venähtää vähintään brunsseiksi ja joskus pitää kiirehtiä, että ylipäätään ehdimme syödä aamupäivän puolella. Hyväunisinta perheenjäsentä täytyy houkutella erilaisin tuoksuin ja kolisteluin, kahvikoneen puhinoin ja vedenkeittimen sihinöin pois höyhensaarilta. Joskus myös reipas NYT YLÖS SIELTÄ-karjaisukin on paikallaan, etenkin jos nuori on sopinut menoja ennen kello kolmea. 

Tänä aamuna heti virkistävän kestävyysurheilusuorituksen jälkeen (90 sekuntia uintia) jatkoin jäisissä merkeissä ja hain pakastimesta mansikoita ja pullollisen mehua sulamaan. Tuumin pyöräyttää aamiaiselle rahkasta ja mansikoista jonkunmoisen juoman. En ole oikein perillä milloin voi puhua smoothiesta ja milloin ei, joten jääköön juoma nimeämättä. Sulatin väkivalloin purkillisen mansikkaa mikroaaltouunissa, siivosin roiskeet uunista ja surautin mikserissä kaksi purkkia rahkaa, purkillisen melko lämmintä mansikkaa ja lorauksen hunajaa tasaiseksi juomaksi. Sitä tuli vain niin nirkosen vähän, että lisäsin kannuun kolmisen desiä maustamatonta jogurttia ja sekoitin vielä hieman. Sitten tein älykääpiösti, kaadoin juoman kannusta kannuun. Kai sen olisi voinut kuskata mikserin kannussakin pihalle kuvattavaksi ja kaataa siitä suoraan laseihin? Mutta ei, tiskiä piti vaan tehdä.

Etsin aamulla ohjetta marsipaanille ja luumuille ja kuin tilauksesta sellainen löytyi Look what I made-blogista. Minäpä sitten sommittelin tällaisen kakun. Jäin hieman miettimään kyllä taikinan rakennetta ja määrää verrattuna luumujen määrään, mutta kerrankin tottelin ohjetta kirjaimellisesti. Kakkuun meni:

• 100 g pehmeää voita
• 100 g raastettua marsipaania
• 100 g sokeria
• 3 kananmunaa
• ripaus suolaa
• 1 rkl vaniljauutetta
• 100 g vehnäjauhoja
• 25 g maissitärkkelystä
• 1 rkl leivinjauhetta (paljohkosti?)
• 1 kg luumuja (minulla oli 750g rasiallinen ja siitäkin jäi ainakin kolmasosa mahtumatta kakkuun)

Kuumensin uunin 175 asteeseen ja raastoin marsipaanin karkeaksi raasteeksi suoraan kulhoon. Mittasin mukaan pehmeän voin, suolan ja sokerin. Eri astiaan mittasin jauhot, leivinjauheen ja maissitärkkelyksen. Pilkoin luumut kahdeksaan lohkoon. Vatkasin ensin hetken aikaa marsipaania, voita ja sokeria, jonka jälkeen lisäsin mukaan ensin vaniljauutteen ja sitten kananmunan kerrallaan. Lopuksi kippasin sekaan jauhot, jonka jälkeen sekoitin taikinan mahdollisimman vähällä sotkemisella tasaiseksi. Vuorasin keskikokoisen lasisen uunivuoan leivinpaperilla ja levitin pienehkön taikinan vuokaan. Asettelin luumulohkot taikinan päälle. Lohkoja jäi aika paljon. Arvelen niitä menneen korkeintaan 500 g. 

Paistoin kakkua ensin noin 40 minuuttia. Puolivälissä kävin kurkkaamassa uuniin ja huomasin luumujen kadonneen kokonaan. Joko ne lähtivät lätkimään tai hukkuivat taikinaan, yhtään pientä pilkahdusta ei näkynyt pinnalla. Paistoin kakkua kaikkiaan noin 50 minuuttia ennen kuin kakkutikkuun ei tarttunut enää yhtään taikinaa. Peitin loppupuolella kakun leivinpaperiarkilla, ettei pinta tummuisi liikaa. Minulle tuli mieleeni, että tein kesällä samantapaisen kakun, johon huolella valitsemani kirsikat katosivat yhtälailla ja muutenkin kakku oli jotenkin erikoinen. Tämänpäiväinen näytti sitten kuitenkin suht nätiltä paloiksi leikattuna ja maistuikin kivalta, vaikka hukutinkin kauniinväriset luumulohkot kokonaan. Söimme kakkua jälkiruokana jäätelön ja luumuhillolusikallisen kanssa. 

Lopuista luumuista keitin pikahillon. Olen alkanut tehdä tällaisia yhden purkin hilloja ja marmeladeja milloin mistäkin mitä minulla on vain vähän varastoissani. Sellaiset purkilliset tulevat äkkiä syötyä, eikä niitä löydy sitten enää kahden vuoden päästä jääkaapista, jolloin kukaan muista enää mitä purkeissa on. Laitoin luumulohkot pieneen kattilaan ja sirottelin päälle noin desin verran hillosokeria. Lisäsin mukaan tilkan vettä ja konjakkia. Keittelin hilloa noin puoli tuntia, kunnes melkein kaikki lohkot olivat hajonneet punaiseksi soseeksi. Kaadoin kuuman hillon desinfioituun purkkiin. 

Savulohen lopun piilotin pieniin lehtitaikinanyytteihin. Sulatin taikinalevyt ja leikkasin ne kahteen osaan. Asettelin kunkin palan yhteen nurkkaan pienen nokareen fetaa ja lohta. Taitoin taikinan kolmioksi ja painelin reunat yhteen. Koska löysin jääkaapista purkinlopun kaupallista luumusosetta, tein muutaman joulutortunkin. Taisivat olla varhaisimmat vuosiin. Pojat onnistuivat polttamaan kielensä, kun maistoivat yhdet pian uunista ottamisen jälkeen.

Eilistä naudan ulkofilettä käytimme quesadilloihin. Leikkasin lihan ohuiksi viipaleiksi ja raastoin pari nimetöntä juustopalaa. Silppusin hieman tomaatteja ja sipulia ja etsin jääkaapista guacamolen.

Kuumensin ison paistinpannun ja laitoin sille yhden tortillan kerrallaan. Minusta on helpompi tehdä quesadillat niin, että laitan täytteitä puolelle tortillasta ja käännän sitten toisen puolen päälle. Kääntäminen on helpompaa, kuin täyspyöreän kahdesta tortillasta tehdyn. Sirottelin täyteaineksia kohtuudella ja taitoin tyhjän osan päälle. Painelin hieman paistinlastalla, että juusto alkaisi sulaa. Hetken kuluttua käänsin tortillan isolla lastalla ja paistoin hetken aikaa toistakin puolta. Nostin puolikuun mallisen quesadillan leikkuulaudalle ja leikkasin sen kolmeen osaan. Valmistin näitä niin monta, kuin täytteitä riitti.

Lopulta unohdin käyttää esikeitettyjä maisseja mihinkään, eikä salsapurkkia löytynytkään kuin tyhjänä kierrätyslaatikossa. Sain kuitenkin jääkaapista monta rasiaa ja purkkia pois, samoin pakastimesta, saimme vatsat täyteen ja saatoimme alkaa valmistautua illan elokuvaan.

EDIT: Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikki jämäruokia käsittelevät postauksemme.