Off season

Minua on aina kiehtonut olla väärässä paikassa väärään aikaan. On kiinnostavaa olla monissa paikoissa oikein huonolla säällä tai aivan sesongin ulkopuolella. Hienointa olisi tietysti päästä kurkkaamaan vaikkapa 70-luvun DDR:n rantamestoja tai tulevaisuuden Istanbulia. 90-luvulla tiirailin Saksassa liikkuessamme, miten hyvin entinen raja vielä erottui ja osasin hyvin lukea merkit rakennuksista ja teistä. Koska menneisyyteen tai tulevaisuuteen katsominen ei ihan vielä ole mahdollista, haaveilen mahdollisista jutuista, kuten Venetsiasta tammikuussa. Mieluiten tietysti niin, että vesi nousee Markuksen torille, vaikka se onkin alkuasukkaille ja kaupungille itselleen ikävää. 

Modenan hienon ravintolakokemuksen jälkeen tahdoimme jotain aivan muuta. Niinpä tutustuimme eilen Riminiin, jossa lähes kaikki tuttavamme ovat käyneet ainakin joskus ainakin kerran.  Hotellikin oli valittu "halpa on hyvää"-periaatteella, joka harvemmin toimii ja missiona oli löytää syömäkelpoinen pizza. Siinä mielessä onnistuimme, että erittäin edullinen hotellimme oli vallan mainio ja söimme illalla toiseksi parhaat pizzat koskaan. 

italiailaisen automuotoilun huippua väriä myöten

Rimini on oikein tyypillinen merenrantakaistale, jonka läntiseen serkkuun tutustuimme pari kuukautta sitten Espanjassa. Meri, hiekkaranta, rautatie, rantabulevardi ja hotelleja vieri vieressä, niistä koostuu kunnon turistirysä. Rimini oli juuri vaipumaisillaan talviuneen, muutama hotelli ja minimarket oli vielä auki ja illan hämärässä löysimme joitakin avoinna olevia ruokapaikkoja. Valitsimme aivan summissa yhden niistä, Ristorante Pizzeria Mocambon, jossa nautimme oikein hyvän illallisen. Kokemus oli aivan jotain muuta, kuin edellisiltainen, vaikka sekin muodostui hyvästä tuotteesta ja ystävällisestä palvelusta. Hinnan oltua vain murto-osa Osteria Francescanan laskusta, eivät vatsamme osanneet tehdä eroa, vaan kävelimme erittäin tyytyväisinä pimeässä Riminin illassa takaisin hotelliimme. Kohtuukokoiset erinomaiset pizzat, pieni pullo punaviiniä, espressot ja limoncellot, niillä jaksoi aamuun asti. Arvostimme kumpikin kovasti sitä, että kauden jo ollessa hiipumassa, ulkomaanpellet otettiin yhtä ystävällisesti vastaan kuin paikalliset asiakkaatkin ja raha kelpasi. Palvelussa ei ollut väkinäistä "mitä te täällä vielä notkutte"-sivumakua. 

Hotellimme oli aivan merenrantaan sijoittuva Appartamenti Montmartre. Voin kuvitella kuinka sen iso uima-allasosasto kuhisee kesäkuukausina, sen tunnelma ja isot aulatilat aivan huokuivat perheystävällisyyttä pienessä nukkavieruudessaan. Nyt ei puhuttu neljästä tähdestä, eikä hieman kumarin niskoin kulkevasta harmaatakkisesta laukunkantajasta, kuten edellisen yön hotellissa. Olin huomattavasti enemmän kotonani. Hintakin yöltä oli vain noin kolmanneksen edellisestä, mutta sen aamiainen pesi Modenan hotellin mennen tullen. Olin lukenut varauspalveluun jätettyjä arviointeja hieman kyynisenä. Kuulosti epätodennäköiseltä, että muutaman kympin hintaan kuuluisi kovin kummoista aamiaista. Mutta niin vain kuului. Kammenpyörittäjä aivan huokaisi onnesta, kun astuimme aamiaissaliin, sillä sellaista kakkujen ja leivonnaisten määrää ei näe aina leipomoissakaan. Muutenkin tarjontaa oli yllin kyllin. Automaattikoneesta sai aivan kelvollista kahvia ja keräsimme lautasillemme mahdollisimman monta mahdollisimman pientä palaa maistettavaksi. Hotellille vielä lisäpisteitä ilmaisesta paikoituksesta sisäpihalla, tosin siitä joutunee kesän kiireisinä aikoina maksamaan, tai ainakin se olisi aivan kohtuullista. 

Riminin jälkeen piipahdimme San Marinossa, se miniatyyrivaltio vielä puuttui kummankin "käy kaikissa maailman valtioissa"-listalta. Puuttuu sieltä vielä muutama muukin. Elokuinen kurkkaus Andorraan ei aiheuttanut ihastuksen huokauksia, mutta San Marino oli paljon kivemman oloinen paikka. Ajoimme ylös jyrkkiä mutkateitä ja kävimme kävelemässä puolituntisen katsellen niinikään talviuneen vaipumassa olevaa paikkaa. Ostimme oikein mainiot espressot jostain kahvilasta, mutta väärennösalkoholeja tai genuiininnahkaisia laukkuja emme hankkineet. San Marinon historiallinen keskusta kuuluu Unescon maailmanperintökohteitten listalle. 

Nyt olemme saapuneet Sienaan, meille uuteen majoituspaikkaan, Hotel Porta Romanaan. Edellisten kertojen hotellissakaan ei ollut mitään vikaa, mutta luontainen laiskuuteni sai minut etsimään majoitusvaihtoehtoa hieman lähempää Sienan historiallista keskustaa. Kammenpyörittäjä kokosi pyörämme ajokuntoon iltapäivän läheslämpiminä tunteina, nyt odottelemme illallista ravintolassa, jonne meille on varaus muutaman tunnin kuluttua. Kammenpyörittäjä löysi televisiosta paavillisen kanavan, mutta on myönnettävä, ettei se ole kovin kiinnostava. Toistaiseksi kieltäydyn ajattelemasta syvällisemmin ensi sunnuntaita, vaikka huomenna käymmekin jo Gaiolessa hakemassa osallistumispakettimme L'Eroicaan. Olin talven aikana jotenkin unohtanut, miten mäkistä Toscanassa onkaan. Enää ei liene realistista odottaa, että tasoittaisivat maisemia ylihuomiseksi?