Vaikkei ollut kyse kisasta, olen silti voittaja!

tässä kaikki kura ja rapa

Ensimmäinen L'Eroicani on nyt ajettu ja koettu, myös talutettu, sen auliisti myönnän. Kammenpyörittäjälle kokemus oli jo kolmas. Eilinen roima vesisade sai minut jo ajattelemaan jänistämistä, mutta aamu valkeni hyvässä säässä. Minä otin osaa 38 km matkalle, Kammenpyörittäjä 75 km:n. Loppujen lopuksi pyöräni mittari näytti 36,8 km, kun ajoin maalikarsinaan. En ollut pahoillani kilometrin puuttumisesta.

Nyt oloni on jotenkin epätodellinen, olen kyllä väsynyt, mutta ennen kaikkea iloinen. Vaikka minut ohitti ylämäissä monta sataa ajajaa, olivat alamäkitaitoni avuksi, kun sai lasketella myötämäkeä. Ajon jälkeen palasimme hotelliin, jossa Kammenpyörittäjä purki ja pakkasi pyörät lentokuntoon. Illan hämärtyessä tallustimme käytetyin jaloin keskustaan pasta-aterian toivossa. Valitsimme helpoimman tavan ja astuimme yhteen keskusaukion reunalla olevista ravintoloista, jossa söimme kelvot pasta-ateriat. Annokset olivat onneksi kohtuukokoiset, sillä nälkä olikin luulemaani pienempi. 

Ihan kohta nukkumatilla on asiaa arvatenkin meille kummallekin. On mukavaa, että edessä on vielä kaksi päivää ennen lentoa kotiin. Huomenna menemme ensimmäistä kertaa Parmaan. Olemme joskus pyrkineet sinne innokkaasti, mutta muistelemme, ettei auton paikoitus onnistunut sitten millään ilveellä.