Varaslähtö viikonloppuun

minulta salaa on juotu kahvia, todistusaineisto löytyi kameran muistikortilta

Tänään on se päivä vuodesta, jolloin ojat ovat muuttuneet yön aikana vaarallisiksi. Ne yllättävät autoilijoita ja imevät ajokkeja syövereihinsä ennen kuin ehtii sanoa talvirenkaat. Minulla täytyy olla ennustajan lahjoja sillä aavistin  jo eilen (lue:katsoin sääennusteita ja myöhemmin ikkunasta) tämän vuosittaisen yllätyspäivän olevan käsillä. Tein viikonlopun ruokaostokset eilen juuri ennen lumisateen alkamista. Minun tornadonpunaista autoani ei ole nähtävissä keskisuomalaisissa ojissa tänään, se seisoo kiltisti pihassa koko päivän ja tarvittaessa huomisenkin. 

En olisi voinut tehdä tätä omaehtoista liukastelunvälttelynvarmisteluani, ellei vuorolistassa olisi tämän päivän kohdalla lempimerkkini X, joka tarkoittaa vapaapäivää. Niin paljon kuin tykkäänkin leipoa taukohetkinäni mukaville työkavereilleni, vielä enemmän tykkään leipoa ja kokata perheelleni. Ei millään pahalla.

Minulla on nyt haalittuna kotiin sellainen määrä ruokaa, ettei kenenkään sen puoleen tarvitsisi poistua tontilta lähimpään viikkoon, mutta sinne Kammenpyörittäjä lähti tuiskun sekaan (liioittelen hieman, juuri nyt ei sada mitään). Hänellä ei ollut merkkiä X vuorolistassa, joten kotoilu jäi minun harteilleni. Aloitin kotoilun (termin käyttäminen tuo mukavan melkeinpä ällötysfiiliksen) arkisesti keräämällä kaikki pyyhkeet pesuun ja ajattelin etäisesti myös imuroinnin mahdollisuutta. Olen luvannut perillisille aamiaiseksi french toastia, sillä joku on hamstrannut paahtoleipää ylenpalttisesti. Se joku olen tietysti minä. 

En vielä tiedä onko viikonlopun suurieleisimmän päivällisen aika tänään vai huomenna, se riippuu nuorison menoista. Olisi kyllä miellyttävä ajatus ottaa kotirouvailu oikein tosissaan ja ajoittaa päivällinen valmiiksi tarkalleen kello 16.27, kun Kammenpyörittäjä saapuu kotiin työstä. Harmi, ettei hän tupakoi, olisi niin hienoa auttaa hänen työstä väsyneille harteilleen tupakkatakki ja asettaa lempinojatuolin eteen lämmitetyt tohvelit (joita ei ole, enkä lähde ostamaan, koska en aikonut autoilla, enkä nyt lähde Vepsäläisellekään, en edes Sotkaan nojatuoliostoksille), jotta perheenpää voisi hetken rentoutua, ennen kuin päivällinen tarjottaisiin ruokasalissa keittiössä. Tarkemmin ajateltuna on oikein kiva, ettei Kammenpyörittäjä polta. Mutta tohvelit voisi jotakin toista kotoilukertaa varten hankkia jemmaan.

No niin, päiväunet on karistettu silmistä ja ajatukset röyhelöisestä essustakin työnnetty aivojen perukoille. Kuten mainitsin, taloudesta ei raaka-aineita puutu, joten pitäisi keksiä sopivat tavat hyödyntää niitä. Tärkeintä olisi vähentää sitrushedelmien määrää. Olen ilmeisesti aloittanut sitruspallomeren keräämisen. Viime viikolla Andalusian auringossa oli tehty lemon possetia ja minä tunnustauduin kommenttilaatikossa vielä neitsyeksi possetien suhteen. Nyt asia olisi hyvä korjata ja edes vähän vähentää sitruunojen määrää. Ajattelin samalla edistää keittokirjahaastettani ja tehdä possetin Jamien ohjeella.

nämä pitäisi tuhota

Mistä tulikin mieleeni, että minähän voin nyt laittaa alulle uuden satsin sitruunalikööriä. Mutta pahus, en tiedä onko meillä votkaa. Ei tehne kovin hyvää vaikutusta työpaikallamme, jos soitan Kammenpyörittäjälle omana vapaapäivänäni aamutuimaan kysyen, että missä meidän viinat on. Ehkä odotan sen asian kanssa iltaan. Meillä nyt vaan on tämmöinen työnjako perheessämme, Kammenpyörittäjä tietää mitä alkoholeja meillä on, minä tiedän mitä ruokia meillä on. Paitsi pakastimissa, nekin tietää Kammenpyörittäjä.

Seuraavaksi rikon oman päätökseni ja lähden hieman autoilemaan, sillä nyt on mitä sopivin uimakeli. Jos yhtään meinaisi vielä laiskottaa, se tunne kyllä lähtee pienellä järvipulahduksella. Palaan kotoilurooliini ja päivällisen suunnitteluuni hetkisen perästä. Ja french toastitkin teen, ihan varmasti!