sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Paimenen piiras eilisestä soittopelistä

aamukahvilla aloitettiin
Lammasliemi kiehui kuudetta tuntia ja mukana olivat myös erään viime viikon aterian hirvi- ja possupalat, jotka olin laittanut pakastimeen. En ollut saanut niistä oikein mureita, vaikka päälläni seisoin. Lisäsin mukaan viimeiseksi puoleksi tunniksi pari kokonaista porkkanaa.

kompostin annos
Nyhdin lampaanviulusta irti kaiken syömäkelpoisen lihan ja poimin viimein mureutuneet hirvipalat talteen. Possu oli mennyt aika atomeiksi. Kalastin uudemmat porkkanat liemestä ja pilkoin ne pieniksi kuutioiksi. Riivin kaikki lihapalat aika pieniksi ja keräsin ne kattilaan yhdessä porkkanapalojen kanssa. Lisäsin sinne pari kauhallista lientä ja suurustin liemen kastikkeeksi veteen sekoitetulla jauholusikallisella. Lisäsin mausteiksi pippuria, tomaattipyrettä, worchesterinkastiketta ja vähän suolaakin. Kypsytin sakeaa kastiketta hetkisen, ennen kuin kaadoin osan uuteen sievään vuokaani, jonka olin voidellut. Ostin vuoan kivasta Hella & Herkku-kaupasta Helsingin Museokadulta. Osan kastikkeesta kaadoin kirpparilta hankkimaani pieneen valurautapannuun, sillä näin tosi kauniin paimenen piiraan Kivistössä-blogin muutaman päivän takaisessa postauksessa ja tahdoin matkia heitä.

Eilen söimme lampaan kaverina puikulaperunoista ja porkkanoista tekemääni sosetta, jossa porkkana antoi kivaa säväystä ja kaunista väriä. Sosetta jäi hyvä määrä ja sain sen nyt hyvin menemään tulossa olevan Hävikkiviikon hengessä. Siirsin soseen säilytysrasiasta isoon kulhoon ja kuumensin muutaman desin päivämäärävaaraista maitoa. Sekoitin  muusiin yhdessä kuuman maidon kanssa kaksi pientä kananmunaa. Minun oli tarkoitus laittaa myös juustoraastetta, mutta sen unohdin kokonaan. Lisämaustoin muusia hieman pippurilla ja tuoreella basilika- ja persiljasilpulla. Tein muusista aika löysää, sillä se tanakoituisi uunissa. Levitin muusia kastikkeen päälle kahteen astiaani. Tiputtelin muutamia voinokareita pinnalle. Paistoin piiraita 220 asteessa noin 35 minuuttia, kunnes pinta oli saanut kauniin värin.






Aineksia oli niin paljon, että tein kaksi annosta myös foliovuokiin paistamista vaille valmiiksi. Ne pakastan ja käytän jonkun kiireisen päivän ruoaksi. Kun vain muistan ottaa ne ajoissa sulamaan. Lammaslientä jäi pakastettavaksi vain hieman alle litran verran, sillä keitin sitä kokoon aika reippaasti. Jätin liemen kannuun jäähtymään, jotta saan kuorittua siitä pinnalle nousevaa rasvaa ennen pakastamista.

EDIT: Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikki jämäruokia käsittelevät postauksemme.

8 kommenttia:

  1. Jo on hyvin merkitty pakastusta varten! Tuosta sietäisi minunkin ottaa oppia... Ja hyvä idea tuo paistamista vaille valmiiksi tekeminen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerta se on ensimmäinenkin, yleensä en viitsi merkata:)

      Poista
  2. Paimenen piiras on helposti paras/parhaimpia lammasruokia! Ja piru vie täyttävääkin vielä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin on! Kiva kun sai kaikki tähteet käytettyä, tuli lähes tehokas olo :D

      Poista
  3. Nätti kaffe! Juuri äsken vierailulla olleen ystävämme kanssa kahvia juodessa muistelimme, ettemme oli laittaneet itselle maitokahvia huhtikuun jälkeen, pari vieraskahvia sentään. Enkä taas talven tullen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poika oli vähän käärmeissään, kun kahvi kävi ulkona mutkan jäähtymässä ;)

      Poista
  4. Siis nyt niin kadehdin tuota sun esimerkillistä merkkausta! Ehkä mullakin on vielä toivoa!

    VastaaPoista