Siitä se ajatus sitten lähti

Kuten huomaatte, Campasimpukassa jatkuu sarja Tuoreimmat otsikkoideat. Eilen kerroin aikomuksestani muuntaa varttikäytöllä oleva kodinhoitohuone nigellamaiseksi ruokavarastoksi, jota tulen kutsumaan pantryksi. Luulen, että sen valmistuessa siellä täytyy viettää tupaantulijaiset tai grand openingit, ehkä molemmat. Vieraslista on työn alla. Rakkaat ystävät, älkää buukatko ensi lauantaita täyteen. Jos olette jo tehneet sen, teinä harkitsisin vastaanotettujen kutsujen perumista. 

Tässä vaiheessa kyse on vielä savolaisesta projektista, aloittamista vaille valmiista. Tein sikäli täysin oikein, että julkistin hankkeeni laajalti huomiota saaneessa blogissani, sillä se voi olla ainoa asia, jolla minuun saa jonkunlaista liikettä. Olen onnekseni saanut blogaaniurani aikana monta hyvää blogikaveria. Voin luottaa siihen, etteivät he tule jättämään minua rauhaan, ennen kuin olen esitellyt  uuden pantryni kuvin, tuhansin sanoin, kenties videoin ja lehtijutuin. Tv-esiintymistä ei ole vielä sovittu, but I'm working on it. Uholla täytyy olla substanssia. (täytyy kysäistä äidiltä, onko isän puolen suvussa sittenkin pohjalaisia) Ei siis minkäänlaisia paineita, ei pienimpiäkään. 

öppna dörren och samma på finska, sanoi Campa kun urakan aloitti

Ennen kuin voin haaveillakaan säilyketölkkien asettelusta  kiiltäville hyllyille joko maittain tai väreittäin, puhumattakaan patojen sommitellusta koon mukaiseen riviin, täytyy ensin suorittaa raakaa työtä, raivaamista. Pyörittelin ajatuksissani lähes vakavissani siirtolavan vuokraamista, mutta Kammenpyörittäjä toppuutteli minua ja muistutti, että naapurilla on peräkärry, joka voi ehkä saada lainaan avajaiskutsua vastaan. Millaisia kanapeita yleensä tarjotaan pantryjen avajaisissa ja voisiko asuni olla nigellahtavan antava silkkiaamutakki? Ajatukseni näköjään harhailevat.

Kunhan päivä tästä valkenee, käärin hihat ja aloitan jostakin reunasta. Se reuna ei ole auton vaihtaminen farmariin, käyn sitten vaikka useamman keikan SPR:n kirpparilla viemässä tavaroita. Samaan kyytiin menevät lauantaisten juhlien asuni takkia lukuunottamatta. Kolttu täytti tarkoituksensa, mutten koskaan enää tahdo pukea ylleni niin kutittavaa ja ahdistavaa vaatetta. Anteeksi sinä rouva noin 70-luvun alusta, joka ompelutit leninkisi täsmälleen minun kokooni. 

Koska projektin edistymisestä ei vielä ole kuvallista materiaalia, johtuen auringonnousun myöhäisestä ajankohdasta, käytän ehtymätöntä kuvavarastoani pyöräosista. Ne kuvastavat hyvin sitä, miten virittynyt olen tulevaan koitokseeni. Kuvat tarjosi käyttööni Kammenpyörittäjä, joka ymmärrettävästi on tyytyväinen koko viikon kestävistä päivävuoroista. Sitä en muista kuka (pahaa-aavistamaton) työkavereista tarjosi kuviin pyöränsä tuodessaan sen korjattavaksi. Kameran tarjosin minä itse. Valon tarjosi aurinko ja varjon pilvet. 

Tahdon olla tämän jutun

ja siinä oikein

jotta lopputuloksessa olisi paljon tätä

ps. aurinko on noussut, mutta minä en - sohvalta