Back in the U.S.S.R

valaistunut johtaja kuoroineen

Eilen illalla Leningrad Cowboys ja The Russian Air Force Choir esittivät lyyrisen ja herkän potpurin kauneimpia joululauluja ja traditionaalisia venäläisiä kansansävelmiä satapäiselle jyväskyläläisyleisölle. Eiku hehän heittivät ihan hulvattoman parin tunnin tykityksen sekalaista salaattia niin, että noin 4000 ihmistä tunsi Paviljonki Areenan tutisevan! Olen (kuulema) nähnyt Leningrad Cowboyt vuonna 2005, mutta olen ilmeisesti ollut joko käänteisvaikuttunut tai omissa ajatuksissani, sillä en muista tapahtumasta mitään. Luultavasti se johtuu siitä, että elin tuolloin klassisen musiikin kauttani, enkä oikein ymmärtänyt hyvän päälle. Eilistä keikkaa en unohtane, sillä tunnelma oli ensimmäisestä tärähdyksestä alkaen loistava. Myös Elvis oli mukana, mikä on täysin luonnollista näillä keikoilla. Kammenpyörittäjän mielestä vyönsoljen koossa oli toivomisen varaa. 

vähänkö coolit kampaukset?

Olin hieman pettynyt kuoron rooliin, minusta se jäi vähän hymistelyksi, mutta mikä minä olen sanomaan. Olisin toivonut heidän osuudeltaan hieman enemmän. Alkuillan ruokailun aikana esiintyneet akrobaatit herättivät siinä vaiheessa minussa hieman nolouden tunnetta, sillä ronskisti parsitut verkkosukat ja muutenkin parhaimmat päivänsä nähneet esiintymisasut kielivät siitä, ettei tässä puhuta Cirque du Soleilista. Myöhemmin heidän päästessään lavalle, mieleni muuttui. Jotain hellyyttävää näissä naapurimaan notkeissa nuorissa oli.

Olimme arvostettuja vippejä koko illan, saimme esimerkiksi seisoa erään köyden tietyllä puolella, kun halvemmat liput ostaneiden täytyi seisoa samaisen köyden toisella puolella. Voisin tottua tällaiseen ylellisyyteen. Parasta oli kuitenkin se, että vip-kortilla olisi päässyt Jyväshoviin after-partyille kuuntelemaan Kake Randelinia. Ei toki ilmaiseksi, vaan 7 euron sopuhintaan. Arvelin normaalihinnan olevan 5 euroa, mutta jätimme asian varmistamatta. Ruokailuun oli varattu reiluhko aika, kaksi tuntia ja ruokakin oli aivan mukiinmenevää. Noin 700 ihmisen ruokkiminen oli hoidettu sujuvasti, eikä juomatiskeilläkään joutunut jonottamaan. Sitä en osaa sanoa, oliko lipun hinta ja ruoan taso aivan kohdallaan, mutta olin tyytyväisempi eiliseen pikkujoulumenuun kuin viikon takaiseen Figaron vastaavaan. 

Eilisillan yleisöstä selvä enemmistö oli samaa ikäluokkaa kuin me itsekin, arvelen suuren osa olleen firmojen pikkujouluseurueita. Kesän festarikeikoilla vertailin ikätovereidemme bailaamistapoja nuoriin verrattuna. Nytkin muutamia lahjakkaita keski-ikäisiä toikkaroitsijoita oli nähtävillä, muttei niin nolossa määrin kuin vaikka Keitele Jazzissa. 

Illan lämmittelybändinä toiminut Popkone Duo (jossa laskujeni mukaan oli kolme miestä, mutta mitä minä siitäkään tiedän) oli oikein hyvä. He soittivat kolmevarttisen pätevästi covereita laidasta laitaan. En muista olisinko koskaan ollut toivomatta, että lämmittelijät jo lähtisivät. Eilen en toivonut. 

tämä on taidekuva, ellette itse ymmärtäneet