Campasimpukka Pikkuroballa

Olin syksyllä Blogiringin kautta mukana Fiskars-kampanjassa, joka herätti monenlaista huomiota. Oma osuuteni oli jokseenkin vaatimaton, ainakin siihen verrattuna, miten monipuolisen tuotepaketin otin vastaan. Olen ollut mukana muutamissa kampanjoissa ja niidenkin tiimoilta on ollut joitakin kutsuvierastilaisuuksia, joista olen yleensä arki-iltaan sijoittuvan ajankohdan ja välimatkan vuoksi kiittäen kieltäytynyt. Tällä kertaa kutsu oli miellyttävän hyvissä ajoin esitetty ja ajankohta oli pitkämatkalaisellekin sopiva. Vuorolistassa oli lempimerkkini X, joten ilmoittauduin mukaan. 

Varsinainen innoke, miksi halusin mukaan tähän tilaisuuteen oli se, että se pidettäisiin Pastiksessa. Olen ollut syömässä Murussa, mutta Pastis oli vielä kokeilematta. Niin minä heräsin lauantaiaamuna työaamuakin aikaisemmin lähteäkseni junalla Helsinkiin. Matka sujui mukavasti horroksessa, sekä kuunnellen innokkaiden koiraihmisten jutustelua. Eivät he poikkea ruokabloggaajista paljonkaan, me kun emme juuri muusta puhu kuin ruoasta ja syömisestä, koiraihmiset kertovat miten menevät suihkuun ja vessaankin koiransa kanssa. 

Saavuimme Nannan kanssa lyhyehköllä pitkittäisporrastuksella Helsinkiin ja meillä oli heti tärskyt asemalla, sovimme niistä nuorekkaasti tekstiviestein. Kävelimme yhdessä Pastikseen, jonne ehdimme ensimmäisten joukossa. Mitä kauempaa tullaan, sitä varmemmin ollaan etuajassa. Myönnän heti, etten muista juuri kenenkään kaikkien nimiä, mutta hauska seurue meitä oli. Samuil Angelov piti meille pienen viinitastingin ja saimme maistaaksemme Pastiksen herkkuja. Tarkempia yksityiskohtia tapahtumasta saanemme lukea muitten paikalla olleiden blogeista tuonnempana. Kiitos järjestäville tahoille, Fiskarsille, Pastikselle ja kanssabloggaajille, jäi hyvä ja iloinen mieli! Lähtiessämme saimme mukaamme välineet, joilla kahden lasin tekniikkaa pääsee kokeilemaan kotioloissakin. Kamerani olin unohtanut kotiin, se on parempi paikka unohtaa kuin vaikka juna, joten iLuuri-kuviin oli tyytyminen.

Tilaisuus venähti lähes kaksinkertaiseksi ennalta ilmoitetusta, mutta viimein maltoimme lähteä poiskin. Suoritimme Merituulin ja Jukan kyyditseminä pienen täsmäiskun Hellaan & Herkkuun, toivottavasti Annan oikeat asiakkaat eivät säikähtäneet äänekästä bloggaajaporukkaa.

Loppukaneettina on sanottava, että jollei bloggaamisesta olisi muuten yhtään mitään iloa tai hyötyä, niin ainakin sen kautta olen tavannut taas rakasta ystävääni vuosien, vuosien takaa! Oli mukavaa, että Hiidenuhmakin oli mukana. Ja kyllä bloggaamisesta on paljon iloa ja hyötyä, on hienoa olla blogaani.