Ettei jäisi viimetippaan - joulukakkuja kaksin kappalein

looking at stems

Jouluvalmisteluni ovat vasta aluillaan. Jotenkin tämä, että on ollut monta syksyä peräkkäin, kuten Rouva Raadelmasta kirjoitti, on pitänyt mielialaa, jollei aivan matalalla, niin maltillisena. Nyt on kuitenkin joululoma alkanut perheessä kaikilla muilla paitsi Kammenpyörittäjältä. Hänellä on vielä yksi työvuoro jäljellä ja sitten hänkin saa asentaa tonttulakin päähänsä ja heittäytyä vapaalle. 

Teimme aamusta heti täsmäiskun ruokakauppoihin, minulle tyypilliseen tapaan ilman kauppalistaa. Olinhan aivan varma, että kyllä minä tiedän mitä meille tarvitaan. Kotiin palasimme autonperä (emme aja farmarivolvolla, joten autonperä on maltillisen kokoinen) täynnä ruokaa ja juomaa. Ja joulukukkia. Tässä kohtaa tapahtui ensimmäinen kämmäys. Olen onneton kukkien pakkaaja, joten jätin amarylliksen pakkaamatta, arvelin sen pääsevän kotiin ehjänä muutenkin. Mitä vielä, napsaisin  turvavyön pidikkeeseen poikki juuri avautumassa olevan kukinnon viiden sentin varrella. Kumma kyllä en harmistunut isommin. Pari pienempää vartta on kehittymässä, joten joskus tammikuun lopulla saanen nauttia amarylliksen kukinnasta. 

käy se näinkin

Toinen kämmäys tapahtui, kun kannoimme tavaroita sisälle ja osan varaston kylmään. Limsatölkkilaatikko (tämä ei ole totuuden kaunistelua, kyseessä oli tosiaan limsa-, ei olutlaatikko) sai maahan laskettaessa osuman terävästä sepelinpalasta, joka puhkaisi niin pahvin kuin tölkinkin. Onneksi Kammenpyörittäjä huomasi suhinan, eikä vain laittanut laatikkoa kaappiin. Sitten hän viettikin mukavan hetkosen limsatölkkejä pyyhkien. 

Nyt on kaksi joulukakkua leivottu, eikä niiden kanssa tapahtunut mitään erityistä kämmellystä, joten arvelen joulumokien olevan nyt tässä. Olin kyllä tarttua uunivuokaan paljain käsin, kun puuhasin sen kanssa niin kauan, että unohdin sen olleen jo uunissa. Joku etiäinen esti minua, enkä ole nyt ensiavussa pahan palovamman kanssa. 

Olen kumpanakin aikaisempana blogaanivuonna tehnyt taatelikakun, niin tein nytkin. Tällä kertaa otin ohjeen ystäväni sauvajyväsen blogista. Se poikkesi hieman aineksiltaan aiemmista kakuista ja siihen tulisi myös kuorrutus, mutta minä jätin sen pois. Tein kakun pienehköön vuokaan, taikina oli vähän liian suuri siihen, joten lusikoin taikinaa pariin muffinivuokaan jo hetken kakkua paistettuani. Pelkäsin sen paisuvan vuoan reunojen ylitse. Tämä pieni justeeraus taisi pelastaa kakun ja minut kolmannelta kämmellykseltä.  

• 250 taateleita
• 2 dl vettä
• 1 dl sokeria
• 200 g voita + hieman vuoan voiteluun
• 2 kananmunaa
• 1 dl kermaviiliä
• 4 dl vehnäjauhoja + hieman vuoan jauhottamiseen
• 1 tl leivinjauhetta
• 2 tl ruokasoodaa
• 1 rkl vaniljauutetta

Kuumenna uuni 180 asteeseen ja voitele ja jauhota vuoka. Taikina tässä koossa riittää hyvin isohkoon rengasvuokaan. Minä käytin tosiaan pienehköä briossivuokaa. Jos käytät pehmeitä tuoreita taateleita, poista niistä kivet puristamalla taatelia toisesta päästä, kivi putkahtaa esille. Jos käytät sellaista taatelipalikkaa, nyhdä sellofaani tarkasti pois ja pilko palikka niin pieniin paloihin, että voit olla varma siitä, ettei mukana ole teräviä kivenpaloja.

Keitä taateleita vedessä sen aikaa, että ne pehmenevät melkein soseeksi. Lisää mukaan sokeri ja voi ja jätä voi sulamaan, sekoittele välillä. Anna seoksen hieman jäähtyä. Sekoita mukaan muut aineet, voit tehdä sen samassa kattilassa nuolijalla sekoittaen, ei tule turhaa liikaa tiskiä. Kaavi taikina vuokaan ja paista kakkua 180 asteessa noin tunnin verran, kunnes se on kypsä kakkutikulla kokeillen. Kun tikku tulee kakusta pistoksen jälkeen puhtaana pois, kakku on kypsä. Malta hetken mielesi ja anna kakun hieman jäähtyä ennen kuin kumoat sen ritilälle jäähtymään loppuun. Jos mielesi tekee laittaa kakkun päälle kuorrutus, kurkkaa sauvajyväsesta neuvot siihen.

ystäväni sauvajyväsen sisaren ystävän ohjeella

Toinen kakkuni tälle päivälle on hedelmäkakku. Olen aina tehnyt sen Ruutukokin ohjeella ja ensimmäisenä blogaanivuotena postasinkin sen. Tänä vuonna tein sen Keittiökriitikko-blogista ottamallani ohjeella. Käytin silikonista rengasvuokaani, joka olisi kyllä ollut riittävän iso täyskokoiselle taikinalle, mutta käytin Keittiökriitikon ystävällisesti laskemaa pienennettyä ohjetta. Sovelsin hedelmien ja pähkinöiden määrissä, käytin sitä mitä sattui taloudessa olemaan.

• 100 g sekalaisia pähkinöitä ja manteleita
• pieni paketti punaisia cocktailkirsikoita
• kourallinen kuivattuja karpaloita
• 2 lorausta konjakkia
• 200 g voita
• 1,5 dl sokeria
• 3 kananmunaa
• 1 rkl vaniljauutetta
• 1,5 tl leivinjauhetta
• 2,5 dl vehnäjauhoja + hieman hedelmien jauhottamiseen

Sekoitin ensin pähkinät, mantelit, kirsikat ja karpalot kupissa sekaisin, lorautin mukaan konjakkia. Hetken päästä sekoitin mukaan hieman vehnäjauhoja kuivattamaan pähkinöitä ja hedelmiä, etteivät ne valuisi taikinassa kakkuvuoan pohjalle. Mittasin voin ja sokerin yleiskoneen kulhoon ja vatkasin niitä muutaman minuutin. Lisäsin kananmunan kerrallaan edelleen vatkaten. Sen jälkeen lisäsin mukaan vehnäjauhot, leivinjauheen, vaniljauutteen ja toisen lorauksen konjakkia. Otin kulhon pois koneesta ja sekoitin nuolijalla mukaan pähkinät ja hedelmät. Lusikoin taikinan vuokaan ja paistoin kakkua noin 55 minuuttia 180 asteessa. Kakusta tuli hieman kalpea, kuten silikonivuoassa usein käy. Siksi tein kakkuun konjakkisen kuorrutuksen. Siihen tuli

• ruokotomusokeria summamutikassa
• 1 rkl konjakkia
• vähän vettä 

Laitoin kulhoon noin pari desilitraa tomusokeria ja konjakin, sekoitin nuolijalla ja lisäsin hieman vettä saadakseni aikaan sopivan paksun kuorrutteen, jonka lurittelin jäähtyneen kakun pinnalle peittämään kalpeutta. 

jälkiruokana pala kakkua ja tuplashotti