keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Jouluaamun tähdenlento riisipuurosta

jäälyhtymuotia joululta 2013
Mielessäni on vieno haikeuden tunne, sillä päähäni pälkähti mahtoiko eilen olla viimeinen kerta, kun vietimme aattoa näin oman perheen kesken. Menossa elämänvaihe, jossa nuoret alkavat irtautua kodista, eikä vielä voi tietää, missä kukin ensi vuonna tähän aikaan on. Niinpä olin erityisen iloinen siitä, että tänä aamuna heräsin hiljaisessa, rauhallisessa talossa ja kaikki muut olivat vielä nukkumassa, mutta lähellä.  

Aatonaatolta jäi melko paljon riisipuuroa, jota olen säilyttänyt yhdessä muiden jouluruokien kanssa improvisoidussa lisäjääkaapissa ulkona, muutamassa lämpöasteessa. Siellä kaikki ruoka säilyy hyvin peiteltynä, eikä tarvitse komuta koko jääkaappia läpi jotain pientä etsiessään. Tein riisipuurosta jatkojalostetta jouluaamun brunssille.

Vatkasin purkillisen kuohukermaa, johon olin lisännyt pienen lusikankärjellisen vaniljatahnaa ja maustanut hieman sokerilla. Sekoitin pehmeän vaahdon puuroon joka notkeutui mukavan ilmavaksi. Olihan puurossa alunalkaenkin kermaa.

Keitin pienen annoksen vadelmakiisseliä pakastevadelmista. Kiehautin ne noin puolessa litrassa vettä ja makeutin sokerilla. Siiviöin marjat pois ja suurustin kiisselin teelusikallisella perunajauhoja, jotka sekoitin tilkkaan vettä. En tahtonut lopputuloksesta sakeaa kiisseliä, vaan enemmän mehukeittomaista. 

Valmistin hieman mantelipraliinia koristeeksi. Silppusin leikkuulaudalla muutamia manteleita paloiksi. Kuumensin ison paistinpannun melko lämpimäksi ja kaadoin sille noin 0,75 dl sokeria, joka alkoi pian sulaa pannulla. Vahdin sitä tarkasti, ettei se palaisi, mutten sekoitellut. Sokerista alkoi muodostua ruskettuvaa karamellia. Juuri kun arvelin, että sokeri pian palaisi, nostin pannun pois liekiltä, kaadoin karamellin leivinpaperin päälle leikkuulaudalle ja ripottelin mantelisilpun päälle. Kun praliini oli jäähtynyt, rikoin sen murusiksi. Olisi kannattanut laittaa mantelit jo pannulle, niin ne olisivat takertunet vielä paremmin praliiniin. Otin neuvoja tähän jouluisaan aamujälkiruokaan Nordic Diner-blogista.

Annokseen lusikoin ensin muutaman ison lusikallisen pehmeää riisipuuroa, valutin vadelmamehukeittoa ympärille ja ripottelin praliinia keskelle. Ei hassumpi tähdenlento.

EDIT: Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikki jämäruokia käsittelevät postauksemme.

jouluaamun pudding
jouluna 2013 mansikka kukkii ja viinisuolaheinä kasvaa

12 kommenttia:

  1. Oletpa ollut ahkera heti aamusta. Jääkaapin laajentaminen parvekkeelle hyvinvoivien salvian, laventelin ja rosmariinin seuraksi onkin tämän kelin ainoa hyvä puoli.
    Ei kannata vielä huolestua lapsettomista jouluista, luin pari päivää sitten, että suurin osa viettää joulun vanhempiensa kanssa 40-vuotiaaksi asti. Mekin olemme olleet vasta kaksi vuotta kaksin kotona, joten jossain mielessä tuo pitää paikkansa ainakin minun kohdallani.
    Mukavaa joulun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tuo lohdutti :) Olin itsekin äidin luona opintojen ajankin vielä jouluisin ja sitten vielä, kun pojat olivat pieniä. Nyt on muutama vuosi oltu kotona keskenämme.

      Poista
  2. Tuo mansikan kukkiminen joulukuussa on kyllä aika uskomaton juttu! Täällä kaipaan tuota talvikauden eksrajääkaappia,joka oli niin kätevä(Helsingin asunnossani oli iso parveke....)
    Herkullinen kiisseli! Oikein hyvää joulun jatkoa! Minulla on se lapsi siellä kaukana Suomessa,joten etenkin näin pyhien aikana se välimatka tuntuu vieläkin pidemmältä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä kasvaa myös alunperin italialaisia salaatteja kompostin välikasoissa, sellaisia jotka jo talvehtivat viime vuoden yli. Ei tämä oikein oikealta tunnu, etenkin kun tuntuu kuitenkin olevan vakio se, miten paljon lunta tulee talvessa. Nyt kun se vielä puuttuu, se tulee sitten maalis-huhtikuussa :/ Mutta silloin on jo valoa sentään :D

      Poista
  3. Ihana herkku teillä heti aamusta. Me olemme menneet tämän päivän kinkkuleipien ja suklaan voimalla.

    Vai että mansikat kukkii! Sen rinnalla omat kukkivat orvokit on pientä, niitä on nähnyt vähän jouluna jos toisenakin. Masentavalta näyttää pitkän ajan sääennustekin, toivottavasti ei pidä paikkaansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä hyvää, esikoinen ei välittänyt, oli ehkä vähän kermaisaa hänelle. Kohta ladon kaikenlaista uuniin lämpiämään, ei sentään suklaata ja vihreitä kuulia :D Kauniit ne servettirenkaat postauksessasi!

      Poista
    2. Kuulostipa hyvältä joulupäivän aamiaiselta. Ensi joulunä täytyy keittää XXL annos riisipuuroa, jotta voi sitten tuunata sitä seuraavaksi aamuksi.

      Mukavaa joulun jatkoa :)

      Poista
    3. Etenkin ne mantelipraliinit oli kivoja:)

      Poista
  4. Tunnistan hyvin tuon haikeuden tunteen, tiedä sitä kuin kauan teinit pyörii kotona ja koska ne lentää maailman toiselle puolen tai perhe onkin kasvanut uusilla jäsenillä. Näistä yhteisistä (ruoka)hetkistä on pidettävä kiinni!

    VastaaPoista
  5. Monella kokoonpanolla voi olla ihania jouluja, vaikka se oikea kokoonpano on jossain vaiheessa tuntunutkin kiveenkirjoitetulta. Mutta sitten ne mieleenpainuvimmat ovatkin olleet poikkeuksia sääntöön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta! Meillä ei ole koskaan ollut oikein suuria sukujouluja, kun asumme kaukana suvuistamme ja perheistämme. Juuri puhuttiin Kammenpyörittäjän kanssa siitä, että ehkä ollaan jonain vuonna ulkomaillakin joulu. Pariin kertaan olemme olleen heti joulun jälkeen saksalaisten ystäviemme luona ja sekin on ollut kiintoisaa, olemme oppineet paljon baijerilaisista joulutavoista!

      Poista