Jouluaattoaamun ebelskiverit

Kun ensikerran tutustuin tanskalaisiin ebelskivereihin, tulin ymmärtämään niiden kuuluvan joulunalusaikaan. Tuolloin oli kevättalvi, jolloin joulu oli sekä muisto, että kaukana tulevaisuudessa. Eilen muistin ebelskivereiden ja joulun liitoksen. Koska söimme riisipuuroa jo eilen, päätin meidän saavan tänään ebelskivereitä tanskalaisen perinteen mukaisesti. 

Käytin tällä kertaa taikinaohjetta Baking Bites-blogista, vaikka ohje lienee aika samanlainen kuin aikaisemmillakin kerroilla käyttämäni. Taikina on ainesosiltaan melko tavanomainen pannukakkutaikina, mutta sen kuohkeuden salaisuus (mikä salaisuus se oikeastaan on, kun minäkin sen tiedän?) on valkuaisten  erottaminen keltuaisista ja vatkaaminen erikseen. 

Paistamisesta olen oppinut muutamia niksejä. Ensinnäkin pannun lämpötilan on oltava riittävän kuuma, muttei liian kuuma, jottei pannukakkupallon alapinta ehdi paistua liian tummaksi ennen kuin täytteen ehtii tuupata taikinaan. Kääntämisen jälkeen toisen puolen pinta ehtii liian kuumalla pannulla paistua liikaa ennen kuin sisus on kypsää. On ikävää pistellä ebelskivereitä kypsyyden tarkistamiseksi, mutta parempi tarkistaa kuin tarjota keskeltä raakoja pannukakkuja. Ensimmäinen paistoerä menee siis pannun lämpötilaa säätäessä. 

Toinen vinkki koskee pannarin kääntämistä. Hankin ensimmäisen pannun mukana myös varsinaisen puisen kääntötikun, mutta jopa minä ymmärrän, että mikä tahansa puutikku, vaikkapa itämaisen ruoan syömisessä käytettävä puikko, toimii mainiosti, kunhan se ei ole liian terävä. Kun pannukakku on paistunut tarpeeksi alapuoleltaan, tikku ujutetaan sen paistoreunan alle ja pyöräytetään osakierros, ei kokonaan vielä ylösalaisin. Näin taikinan raaka pinta ehtii ihan vähän paistua ja pannukakku saa melkein pyöreän muodon. Sitten pyöräytetään loppukin kierros ja pannukakku on kokonaan käännetty. 

Taikinakoloset ovat pieniä, vetävät tuskin ruokalusikallista, joten ebelskivereiden paistaminen on aika nopeaa hommaa. Ensin rivakasti sutaistaan joka koloseen hieman sulaa voita, sitten annostellaan yhtä nopsasti joka koloon lusikallinen taikinaa.  Jos haluaa mukaan täytettä, se painetaan raakaan taikinaan, esimerkiksi muutama marja tai pieni pala kinkkua tai sipaus tuorejuustoa. Halutessaan voi pinnalle vielä lisätä vähän taikinaa, mutta kyllä täyte painuu taikinaan, eikä paistajalle tule niin kiire. Neljän hengen aamiaisannokseen käytin seuraavat ainekset:

• 2 kananmunaa
• 2 rkl sokeria
• 1 rkl öljyä
• 2,5 dl piimää
• ripaus suolaa
• 0,5 tl leivinjauhetta
• 0,25 tl ruokasoodaa
• 2,5 dl vehnäjauhoja
• voita paistamiseen
• pensasmustikoita

Muistelin taas, että mitähän se alkuperäisohjeessa käytettävä buttermilk nyt onkaan. Päädyin käyttämään tällä kertaa maustamatonta jogurttia, koska toista arvaustani, piimää ei ollut kaapissa. Erottelin valkuaiset ja keltuaiset, laitoin valkuiset pienehköön kulhoon odottamaan. Vatkasin isommassa kulhossa keltuaisia ja toista sokerilusikallisista, kunnes sokeri oli liuennut keltuaisiin. Mittasin jauhot ja sekoitin suolan, leivinjauheen ja soodan niihin. Vatkaisin jauhot, öljyn ja piimän mukaan keltuaisiin tasaiseksi taikinaksi. Seuraavaksi vatkaisin toisessa kulhossa olevat valkuaiset toisen sokerilusikallisen kanssa ilmavaksi vaahdoksi, jonka kääntelin taikinaan mukaan pyöräyttävin liikkein nuolijalla. Käytin täytteenä pensasmustikoita, joita painoin taikinaan paistamisen puolivälissä, noin 3-4 marjaa/ebelskiver.

Taikinasta tuli 18 vaihtelevan pyöreää palleroa, jotka söimme vaahterasiirapin ja ylijääneiden marjojen kanssa jouluaaton aamiaisella. Paistotuloksesta tuli hieman toivomaani tummempaa, mutta miten sitä sanotaankaan: Älä tee niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon!