Kanaviuhkat

Kun jälkeläiset olivat pieniä, tuli usein mietittyä, miten ruoan saisi näyttämään houkuttelevalta sen menekin maksimoimiseksi. Minulla ei oikein ollut koskaan silmää sellaiselle, mutta Kammenpyörittäjä oli mestari sommittelemaan salaatista kuvioita ja muutenkin tekemään pienokaisten lautasellisista sellaisia, että he huomaamattaan söivät enemmän kuin kiukkuspäissään ollenkaan olivat aikoneet. Samoin ruokien nimeäminen humoristisesti (toki hyvin suhteellista) auttoi joskus. Hapanimeläkastike oli meillä valkonaaman huijausta ja varmasti muissakin perheissä tuttuja puhalillejä tarjoiltiin toisinaan. Myös ruoan  kuin ruoan tökkääminen tikkuun paransi suosiota huomattavasti. Nyt ne ajat ovat jääneet taakse ja ruoka voi rauhassa näyttää siltä miltä padasta sattuu tulemaan, yleensä se kelpaa ainakin keskinkertaisesti. 

Eilen söimme päivälliseksi broilerinfileitä, joita näin talviaikaan ei niin innolla menekään ulos grillaamaan. Pannulla paistamisessa on se tylsyys, että paksumpi lihapala ei tahdo kypsyä niin nopeasti kuin toivoisin. Ei ole myöskään kiva aivan ylenmäärin viillelläkään annospaloja kypsyyden tarkistamiseksi. Tuumin, että fileen kypsymistä nopeuttaakseni leikkaankin sen suikaleiksi, mutten kokonaan irti toisistaan, vaan viuhkamaisesti, jolloin lopputulos muistuttaa hieman mustekalaa tai viuhkaa. Näin sitten teinkin, leikkasin fileisiin pitkittäin 4-5 lonkeroa ja levitin suikaleita sen verran, että ne oli helppo pintamaustaa sitruunamehulla, suolalla, pippurilla ja kuivatuilla yrteillä. Jätin viuhkat leikkuulaudalle odottamaan riisin kypsymistä.

Kun riisi oli tulossa valmiiksi, kuumensin ison pannun ja lohkaisin sille aimo nokareen voita sulamaan. Kun voi oli kadottamassa vaahtoaan, nostin kanaviuhkat pannulle paistumaan. Ne hiemat kipristyivät ja kiertyivät, mikä vain lisäsi hauskannäköisyyttä. Paistoin viuhkoja molemmin puolin noin viisi minuuttia ennen kuin lorautin pannulle hieman konjakkia. Muistin laittaa liesituulettimen hetkeksi pois siltä varalta, että tulisin vahingossa liekittäneeksi. En tullut. Annoin konjakin hivelöidä viuhkoja hetkisen ja kaadoin sitten noin desin kermaa pannulle. Siitä tuli hetkessä konjakin kanssa kauniin värinen paksu kastike, joka lautasella maistui tosi hyvältä riisin ja meheväksi kypsyneen broilerin kanssa.