Täyttä höyryä eteenpäin!

Tänään minulla on vuoronvaihtojen seurauksena vapaapäivä, enkä ole siitä pahoillani. Alkuviikon puoliyövuorot olivat sellaisia tajunnanhajottajia, että pieni paussi töistä tekee hyvää. Olen nähnyt pelottavia unia, oikeita splattereita. En tahdo nähdä enää yhtään episodia, jossa sivallan jonkun päättömäksi tai kohtaan oman kuolevaisuuteni mitä brutaaleimmin tavoin. 

Mutta minun piti kirjoittaa maapähkinävoista. Sitä minulla on kaapissani purnukka. Maapähkinävoi tykkää siitä, että sitä käytetään. Kirjassa Rachel's Food for Living (tuttavallisesti Raakelin elintarvikkeet) on pikkuleipäohje, jota tänään kokeilin heti, kun taloudesta pihaltautuivat ne perheenjäsenet, joilla oli menoja.

Rachel teki kirjassaan pikkuleipiä oikein olan takaa, 60 kappaletta, mutta minä olin moderaatilla tuulella ja puolitin ohjeen. Jotain rajaa pikkuleipien syönnilläkin (lue: ajatus 60 pikkuleipäpallon pyörittämisestä ei viehättänyt kaksi kertaa niin paljon kuin kolmenkymmenen).

• 100 g maapähkinävoita (chunkya, jota minulla sattumoisin juuri olikin)
• 100 g voita
• 125 g muscovadosokeria (käytin pussinpohjan ja lisäksi fariinisokeria)
• 0,5 rkl vaniljauutetta
• 1 kananmuna
• 125 g suklaata paloiksi leikeltynä
• 175 g vehnäjauhoa
• 0,5 tl ruokasoodaa
• ripaus suolaa

Kuumensin uunin 180 asteeseen ja mittasin kaikki ainekset valmiiksi. Kumosin kulhoon maapähkinävoin, voin, sokerin ja vaniljauutteet ja vatkasin niitä, kunnes ne olivat ilmavaa vaahtoa (tai jotain sinne päin). Lisäsin kananmunan edelleen vatkaten ja sen jälkeen suklaapalat. Siivilöin mukaan jauhot ja soodan, jotka sekoitin taikinaan nuolijalla. Otin taikinasta jälkiruokalusikallisia ja pyöritin taikinan palloksi käsissäsi. Asettelin pallot leivipaperin päälle pellille jättäen riittävästi leviämisvaraa. Minulla taisi olla vähän ronskimpi lusikka, koska pikkuleipiä tuli kaikkiaan 23 kpl. Paistoin niitä noin 20 minuuttia, kunnes niillä oli kaunis väri pinnassaan. Siirsin pikkuleivät paperin päällä ritilälle jäähtymään. Pikkuleipäni jäivät aika pulleiksi, mutten pidä sitä pahana.

Rachel vinkkasi, että jos kumminkin tulee tehneeksi isomman satsin taikinaa ja sitten tympiintyisi pallojen pyörittämiseen, voi lopun taikinan rullata pötköksi ja kääriä kelmuun tai voipaperiin. Taikina säilyy jääkaapissa muutamia päiviä ja sieltä on pikkuleivänhimoisen helppo leikata muutama viipale taikinaa ja paistaa milloin himo käy liian suureksi. Taikinan voi myös pakastaa ja kohmeisesta taikinasta niin ikään leikata viipaleita paistettavaksi. 

Tämä oli keittokirjahaasteeni osa 25/48, eli puoliväli on vaivaisesti komeasti ohitettu!

Rachel 7/12

Nigella 7/12

Jamie 5/12

Hugh 6/12

Poijaat ovat hienoisessa alakynnessä tässä vaiheessa, joten seuraavaksi Jamien ja Hugh'n kirjojen kimppuun!

Hävikistä herkuksi-teema nosti myös päätään heti aamusta. Eilistä palsternakka-perunamuusia jäi ison miehen kouran kokoinen köntsä, joten tein siitä nopeat perunarieskat aamiaiselle, kun uunikin oli jo valmiiksi lämpimänä. Nämä tähdenlentoset teen aina ihan näppituntumalla, sekoittelen kulhoon sitä sun tätä, mutta tällä kertaa näin: Notkistin jääkaappikylmän muusin tilkalla lämmintä maitoa ja lisäsin soseeseen kourallisen kaurahiutaleita, kananmunan ja sen verran jauhoja,  että taikinasta tuli kiinteä, mutta vielä tahmea seos. Otin taikinasta jauhoisin käsin palleroita, jotka taputtelin jauhotetulle leivinpaperille pyöreiksi kiekoiksi. Pistelin rieskat haarukalla ja paistoin 220 asteessa, kunnes niihin ilmaantui tummia pilkkuja ja ne muutenkin näyttivät kypsiltä. Nämä leivät syötiin heti lämpiminä voisipauksen kera ja taas maailma pelastui!

EDIT: Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikki jämäruokia käsittelevät postauksemme.