Humppaava poro

Kuten olen sanonut, meillä on menossa pakastimentyhjennysoperaatio. Se on kyllä suuri urakka, sillä joku on hamstrannut meille ruokaa aivan tolkuttomasti. Tänään töissä ollessani pyysin henkilökohtaista kotimiestäni ottamaan jotain sulamaan päivällistä varten. Hän otti.

Kokkauksen alkaessa minulla oli raaka-aineena 400 g poron sisäfilettä (2 kpl), pullo punaviiniä, kupillinen puolukoita ja pussi puikulaperunoita. Eihän siinä tarvitse pohjoisen tytön kauan ihmetellä. Kolmelle syntyi nopeasti päivällinen, josta ei ollut kyynelin kerrottavaa.

Siivosin fileistä vähät kalvot ja jätin lihat vielä leikkuulaudalle lämpenemään. Kuorin pienen kattilallisen puikulaperunoita, jotka pilkoin kypsymisen nopeuttamiseksi muutamaan palaan. Laitoin perunat kypsymään höyrykattilaan. Sulatin nokareen voita pannulla ja paistoin fileiden pinnat kauttaaltaan, yhteensä vain noin kolme minuuttia, sillä Petteri P:n sisukka on pieni ja ohut. Käärin fileet folioon odottamaan. Lorautin samalle pannulle punaviiniä ja annoin sen hieman kiehua kokoon. Riivin tuoreita timjamin lehtiä ja lisäsin niitä pannulle ja hetken päästä noin desin verran kermaa. Kastike kiuhui miedolla lämmöllä kasaan sen aikaa, että perunat olivat kypsiä, niissäkään ei mennyt kuin 10 minuuttia kaikkiaan. Tein perunoista hiutaleita perunapusertimella ja sekoitin mukaan kunnon kimpaleen voita ja pari desiä kuumaa maitoa, maustoin perunamuusin suolalla, pippurilla ja ruohosipulisilpulla. Nakkasin kattilan uuniin 100 asteeseen siltä varalta, etteivät poronfileet olisi loppukypsyneet valmiiksi foliossa, vaan tarvisivat myös uunia. 

Avasin folionyytin ja kaadoin siellä olevan liemitilkan kastikepannulle ja koeleikkasin toisen fileen poikki. Se oli juuri sopivaa, en voisi paremmin sanoa. Aivan täydellistä. Nostin kastikkeen vielä lämpimäksi ja sekoitin liemitilkan mukaan, maustoin kastiketilkan suolalla ja pippurilla. Leikkasin fileet viipaleiksi, annosteli lautaselle perunamuusia, päälle filepaloja, kastiketta ja reunoille puolukoita. Annoksen pinnalle pyöräytin pippuria ja ripautin muutaman suolakiteen. Nyt oli kuulkaa niin hyvää ruokaa, että poikakin peruutti sanomisensa. Ensin hän sanoi, että kiitti safkasta. Sitten hän korjasi, että ei, vaan kiitos erittäin hyvästä ruoasta. 

Poroteemaa jatkaakseni suosittelen lämpimästi Humpfonia-konsertteja Kuopiossa ja Helsingissä. Eikä voi olla suosittelematta Eläkeläisten kevään Keski-Euroopan kiertuettakaan, jolle mekin olemme hyökkäämässä jollekin kohtaa!