Huoltovapaa hernekeitto

soveltuu yksikätisenkin ajeluun

Hernekeittoja on keitelty yhdessä jos toisessa keittiössä viime päivinä, niin meilläkin. Aikaisemmin olen kaivanut kätköistäni talouden suurimman kattilan tähän tarkoitukseen ja käyttänyt aamutunteja optimaalisen kiehumisasteen saavuttamiseen. Ottaa aikansa, että noin 8 litraa keittoa saa sopivasti poreilemaan, muttei kiehumaan ylitse. Nyt tämä vaiva ja tuska (!) on jäänyt taakse, sillä Crock-Pot hoitaa homman ilman yhtään ylikuohumista tai mitään muutakaan häslinkiä.

Hankin haudutuspatani Saksan Amazonin kautta syksyllä, mutten ole käyttänyt pataa kuin pari kertaan tätä ennen, yhteen vaisuksi jääneeseen (postaamattomaan) lihapataan ja ihanaan riisipuuroon, joten nyt oli käsillä padan kolmas näytös. Kaikkein vaikeinta tässä touhussa oli se, että muistaisin ostaa herneet. 

Eilen muistin. Toinen ainesosa oli tietysti kinkku, muttei sentään joulukinkku, se syötiin nopeassa tahdissa niin, että tapanina viime murut hävisivät astiasta. Olimme uudenvuoden päivänä satamassa odottamassa Tallinnan minilomasemme alkamista, kun puhelimme paripiippasivat. Hyvä ystävämme, työkaverimme ja nuorimmaisemme kummisetä siellä tiedusteli, että kelpaisiko kinkku, uudenvuoden kinkku alkaisi olla valmista. Vaikka kuola valui suupielistämme, jouduimme vastaamaan, ettemme ole kinkunheiton päässä, mutta tiedustelisimme poikasilta, maistuisiko heille. Vastaus oli arvatunlainen. Pojat hakivat illansuussa vähän kinkkua, kuten oli puhe. Kyseessä oli kuitenkin kokonainen, pienikokoinen luuton kinkku. Ystävämme ei yleensä tee mitään "ihan vähän" tai "pikkuisen". 

Kummipoika oli saanut ohjeet, miten kinkku operoidaan, kunhan se hieman jäähtyy ja hyvin poika olikin poistanut verkon ja kuorinut rasvat pois. Kun palasimme paria päivää myöhemmin, oli kinkusta jäljellä juuri sopiva kimpale hernekeittoon. Arvelen, että kinkkukiintiö on nyt joksikin aikaa täynnä, mutten estä viestejä ystävältämme. Voi olla, että pääsiäisen aikaan taas leivinuuni lämpiää. 

Katsoin eilen vielä sauvajyväsen keittovinkit. Laitoin aamupäivällä puoli kiloa herneitä likoamaan kylmään veteen. Illansuussa kannoin haudutuspadan pantrysta keittiöön ja kumosin liotetut herneet pataan. Pilkoin kinkkupalan kuutioiksi ja siistin viimeisetkin rasvakohdat pois, lihaa oli noin 500 g. Lisäsin kinkkupalat pataan ja kaadoin päälle 1,5 litraa kylmää vettä. Ripautin päälle hieman suolaa ja pippuria ja sekoittelin. Asetin kannen päälle ja laitoin padan hommiin asetuksella low. Joka tarkoittaa samaa kuin slow, no hidasta se on jokatapauksessa, mutta toinen vaihtoehto on high, joka tehnee työnsä vähän nopeammin. Low-asetus näytti haudutusajaksi 10 tuntia. Illalla ennen kuin menin nukkumaan, sekoitin keittoa hieman, se näytti vielä aivan samalta kuin haudutuksen alussa, ei vielä sakealta keitolta. 

Tänä aamuna heräsin kuudelta ja kurkkasin pataan. Se oli jo toista tuntia lämpimänäpito-asetuksella. Sekoitin pohjia myöten ja herneet hieman rikkoutuivat, kuten on tarkoituskin ja keitto näytti oikein hyvältä, ei niin sakealta, kuin kattialassa keittelemäni. Maistelin suolan, lisäsin sitä hieman ja myös pippuria ja jätin keiton edelleen lämpimänäpidolle. En siis käytä sipulia tai meiramia keittoon lainkaan, porkkanasta nyt puhumattakaan. Keittoa tuli noin 3 litraa, eli vähemmän kuin aikaisemmin olen keitellyt, mutta yritän tässä koko ajan muistaa, että meitä on yksi vähemmän syömässä, eikä pakastimiin mahdu vieläkään oikein mitään. 

Tämä kolmas haudutuspatakokeilu oli kyllä erittäin positiivinen, etenkin vaivattomuutensa vuoksi. Minun ei tarvinut lainkaan huolehtia siitä, että palaako soppa pohjaan, kiehuuko se yli vai onko se lakannut poreilemasta liian pienellä liekillä. Keiton maku on aivan tavanomainen, tuolta hyvän hernekeiton pitääkin maistua, joten siinä puolessa ei ole muutosta. Keiton rakenne sensijaan oli aivan erinomainen. Herneet olivat kokonaisia, mutta pehmeitä suussa ja lihapalat olivat säilyttäneet muotonsa, eivätkä kiehuneet muhjuksi. Taidanpa ottaa joku yövuoro padan mukaan töihin ja haudutella siinä hernekeitot seuraavan päivän työpaikkalounaaksi, kunhan joku muu tarjoaa sinapit ja sipulisilput!

Kun kello lähestyi yhdeksää, laitoin padan pois päältä ja kauhoin keittoa astiaan, jossa se on hyvä lämmittää päivällisaikaan. En ole oikein saanut selville, kuinka kauan ruokaa voi säilyttää lämpimänä padassa. Mittasin keiton lämpötilan ja se oli 70 astetta. Pitäisi ottaa selkoa, onko tuo turvallinen lämpötila ruoan pitkään säilyttämiseen. Myös se lienee huomionarvoinen seikka, viekö laite merkittävästi sähköä tuolla asetuksella.

ihan pieni maistikupillinen aamutuimaan

Keitto on meillä nyt oikein sopivaa syötävää, sillä Kammenpyörittäjä on väliaikaisesti yksikätinen mies. Ruoan on hyvä olla helposti syötävää, ilman että ruokaa pitää pilkkoa lautasella tai avittaa veitsellä haarukalle. Lusikkaruoat puoltavat nyt paikkaansa, samoin valmiiksi suupaloina olevat ruokalajit, kuten eilinen savulohisalaatti.

Liitän tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspata-aiheiset postauksemme.