Kaukolohta lähelle tuotuna

Eilen aamulla Kammenpyörittäjällä oli pikainen herätys, kaksi minuuttia silmien avautumisen jälkeen hän oli ostamassa lohta, kotiovelta, pyjamassa. Meillä käy toisinaan (nyt kiihtyvällä tahdilla) kalakauppias Kemistä. Hän on käynyt naapurissa ilmeisesti jo vuosia, mutta joulun alla piipahti meidänkin ovellemme. Tälläkin kertaa iso Norjan lohi päätyi paloina pakastimiimme, niihin johon ei mahdu yhtään mitään. 

Minun ollessani täyttämässä kansalaisvelvollisuuttani työpaikalla, Kammenpyörittäjä tiedusteli vapaamuotoisesti, mitä mahtaisimme tehdä kalasta. Pikaisesti ehdotin palasen graavaamista ja toisen palan käyttämistä lohikeittoon, jollaista oli tehty vastikään Perinneruokaa prkl!-blogissa. Äitini teki myös lohikeittoa aina ollessaan täällä poikasten vahtina, mutta minä olin silloin matkalla, enkä tätä herkkua saanut. 

Työntuiskeen (no jaa) keskeltä ehdotin myös, että Kammenpyörittäjä keittäisi minulle valmiiksi liemen, että pääsisin heti keitontekoon töistä päästyäni ja tuotuani sopivia perunoita kaupasta kotimatkalla. Sen hän tekikin, kunhan viestitse tuumimme, mitä liemeen pitäisi laittaa. 

Kun tuli kotiin, täällä leijaili aivan ihana kalaliemen tuoksu, graavipala odotti tilliä ja keittopala minun veitseröintiäni. Ei pahemmin misattu. Kuorin muutaman kiinteämaltoisen perunan ja kolme porkkanaa. Leikkasin porkkanat siivuiksi ja silpuksi kolme kevätsipulia. Perunat leikkasin melko pieniksi kuutioiksi. Sulatin nokareen voita uuden laakean kasarini pohjalla. Ostin kasarin germaanimarketista vain siksi, että sen kansi passaa paistinpannuuni, muistatteko kun litistin varpaani rikkoessani edellisen kannen joulun alla? Kasari onkin osoittautunut mainioksi, tein pastakastikkeen siinä toissapäivänä ja eilen keiton. 

Kuullotin hetken porkkanoita ja sipuleita ennen kuin kippasin mukaan perunat ja litran verran tupituoretta kalalientä. Ripauttelin mukaan hieman suolaa ja pippuria. Keitin porkkanat ja perunat ihan melkein kypsiksi, ennen kuin lisäsin mukaan kalapalat, jotka olin leikannut fileestä harmaata rasvaa nahan alla väistellen. Olin maustanut lohipaloja leikkuulaudalla kevyesti suolalla, pippurilla ja yhden sitruunan mehulla. Kalapalat kypsyivät muutamassa minuutissa. Ihan lopuksi kaadoin kasariin sen verran täysmaitoa, että lientä oli tarpeeksi. Annoin keiton kuumentua kunnolla ja maistoin suolan ja pippurin. Jälkimmäistä tarvittiin hieman lisää. 

Ruisleipä on hyvä kumppani täyteläiselle lohikeitolle. Oli mukava istua aterialle yhdessä, kun nuorinkin saapui kotiin. Liemessä oli todella hyvä ja vahva maku. Mukava päivä, kaunis sää, upea auringonpaiste ja kimaltelevat lumihiutaleet.