Lähiulkomailla, osa 4 - piparkakkuja ja tuliaisia

Tallinnan riemulomamme aiemmat vaiheet voit tsekata postauksista

Lähiulkomailla, osa 1 - merellä ja maaseudulla

Lähiulkomailla, osa 2  - museot ja majoitukset

Lähiulkomailla, osa 3 - Urpo, laskit väärin, joulu meni jo!

Aamiainen Tallinkin sopimushotellissa oli kelpoisa, osin samoin appein kuin laivalla. Tarjolla oli vakavan kylpemisen tueksi niin pastaa kuin kanankoipiakin ja ne näyttivät käyvän hyvin kaupaksi aamukahdeksalta. Pidimme ohuista letuista, jotka eivät olleet esillä vain lasten pöydässä. Kahvi oli vaimeaa, vaikka automaatti jauhoikin pavut vasta napin painalluksen jälkeen. Oli hauska katsella miten rennosti ihmiset olivat pukeutuneet aamiaiselle, näimme monenlaista pyjamapöksyä ja kusluistinta, sekä vaihtelevia pörrökampauksia. 

Heti kun kaupat aukesivat, kiersimme muutamat liikkeet hankkien monenlaista tärkeää kotiin tuotavaksi, etenkin voita. Varoin valikoimasta muuta kuin virolaista rasvaa. Myös muutama sokeripussi, teetä ja makeisia pääsi ostoskärryihimme. Alkoholia ostimme maltilla, mutta jotain kuitenkin.

Meillä oli vielä aikaa piipahtaa ennen laivan lähtöä vanhassa kaupungissa piparkakkunäyttelyssä, joka on ilmeisesti jo monivuotinen perinne. Näyttely sijaitsi aivan jo entisajoilta tutun Lastemaailma-liikkeen vieressä. Pysäköimme auton Viru-keskuksen parkkihalliin ja kävelimme puiston halki näyttelyyn. Sinne oli pieni puolentoista euron sisäänpääsymaksu ja tilassa oli niin suloinen piparkakun tuoksu, ettei tosikaan. Monenlaista piparitaideteosta oli esillä, osan Kammenpyörittäjä tallensi kameran muistikortille. Todellinen hyvänmielen taidenäyttely.

Satamamuodollisuudet hoituivat Helsingin päätä huomattavasti sutjakammin, vaikka autoja oli moninkertainen määrä tulomatkaan nähden. Pääsimme laivaan hieman ennen buffetin avautumista ja sitä odotellessa pääsimme kirjautumaan ilmaiseen wi-fiin maihinnousukortin henkilökohtaisella numerolla. Päiväbuffet oli iltaista vaatimattomampi, mutta saimme vatsat täyteen oikein mainiosti. 

Kaikenkaikkiaan minilomanen Virossa oli erittäin mukava, vaikkei sää ollutkaan mitenkään erityisen suosiollinen, auringosta ei näkynyt pilkahdustakaan. Muttei sää ollut erityisen inhottavakaan. Sen huomasimme, että eteläiset siskoni kyllä vetävät pipot syvälle päähän ja käyttävät tarpeeksi lämpimiä vaatteita, vaikka sitten Saagim-tyyliin olisivatkin päällysvaatteiden alla meikäläisiä naisia huolitellumpia. Järkevää, arvelin ja vedin pipon omaan päähänikin, vaikka se tiesikin sitten lehmännuolemaa kampausta loppupäiväksi. 

Tallinna ei millään muotoa tullut vielä nähdyksi, maistetuksi ja koetuksi. Päätimme tulla seuraavalle minilomaselle ensi kesänä, kenties vaunun kanssa. Ainakin muutama museo ja ravintola jäi mieltä kutkuttamaan ja varmasti kaupungin ulkopuolellakin on nähtävää. Ateria Ribessä oli matkan kohokohta, ilman muuta.

outoa arkkitehtuuria