Päivällistä pienperheelle

jäälyhtymuotia vuodelta 2014

Olen tässä viikon aikana oppinut laskemaan kolmeen neljän sijasta, tosin tänään kyllä katoin neljälle aluksi. Kuten monessa muussakin keittiössä, meilläkin on pakastimien tyhjennysoperaatio menossa. Se on kyllä aika epätoivoinen tehtävä. Eilen otimme pullollisen mehua ja lohipalan sulamaan, eivät ne isoa koloa tehneet. 

Käytin lohen valmistamiseen L' Exquisit-blogin ohjetta paneroiduille lohitikuille. Perunavinkit otin jostain toisesta blogista, mutten nyt millään löydä sinne takaisin. Aloitin perunoiden valmistelusta. Ohje on melko samanlainen, kuin taannoinen pommes anna-kokeiluni, mutta tässä käytettiin voita vain vuoan voiteluun, mikä ei liene paha asia sekään. Kuorin kolme isoa rosamunda-perunaa ja viipaloin ne mandoliinilla ohuiksi siivuiksi. Voitelin kevyesti metallisen muffinivuoan kolosia ja asettelin kuuteen koloon muutamia perunaviipaleita pohjalle. Pyöräytin ihan vähän suolaa ja pippuria päälle. Lisäsin perunaviipaleita aina muutama kerrallaan ja väliin mausteita, kunnes oli jäljellä enää yksi kerros laittamatta. Siihen väliin laitoin suolakiteiden ja pippurin lisäksi pienen oksan timjamia ja päälle vielä perunaviipaleen kanneksi. Viipaleita jäi vielä sen verran, että täytin vielä kaksi pellin kolosista, kaikkiaan perunapinoja tuli kahdeksan kolmesta isosta perunasta. Valutin joka koloon ruokalusikallisen kermaa ja paistoin perunapinoja 200 asteessa noin 50 minuuttia. 

Seuraavaksi valmistelin lohitikut odottamaan, ne paistuisivat noin 25 minuuttia, joten perunat ottivat vähän etumatkaa. Nypin lohipalasta ruodot ja poistin nahkan ja rasvaiset osat. Leikkasin kalapalan poikittain tikuiksi. Leivitin tikut pyörittämällä niitä ensin suolalla ja pippurilla maustetuissa vehnäjauhoissa, sitten kananmunassa ja viimeiseksi korppujauhojen ja raastetun parmesanin sekoituksessa. Nostin leivitetyt lohitikut leivinpaperin päälle uunipellille ja kun perunoiden paistoaikaa oli vielä puolet jäljellä, laitoin kalat uuniin paistumaan. Käänsin tikut puolivälissä. Samaan aikaan muutama pieni terttutomaatti kypsyi uunissa. 

Olin käyttänyt kermaviilin ja maustamattomat jogurtit johonkin tähdelliseen, joten emme saaneet tsatsiki-tyyppistä kastiketta, kuten olin suunnitellut. Sen sijaan puristelimme viime tippoja kaupallisista majoneeseista ja remouladepurkista, tuli jääkaappiinkin hieman tilaa. 

Perunapinot olivat tosi hyviä, ne irtosivat lusikalla pyöräyttäen muffinipellin koloista ja olivat pehmeitä ja täyteläisiä, vaikkei kermaa ollutkaan kuin lusikallinen kolosta kohden. Ne myös kypsyivät suurta kermaperunavuokaa nopeammin. Lohitikut olisivat voineet olla vähän topakammin maustettuja, kastike olisi kyllä hoitanut homman kotiin. Tämän kalaruoan valtti oli se, ettei siihen holvattu rasvaa lainkaan. 

Kammenpyörittäjällä on rajaton Tacxin käyttöoikeus