Viikon paras päivä

ei ihan ajokunnossa

Lauantait ovat jo pitkään olleet minulle viikon mieluisimpia päiviä. Erityisesti se pätee tähän lauantaihin. Saimme eilen Kainuun Prikaatissa muutoin majailevan alokkaan kotilomalle ja minusta on niin mukavaa nähdä kiiltäviksi plankatut maihinnousukengät eteisessä. Nuorempi painoskin viihtyy kotona velipojan seurassa. Enpä voisi iloisempi olla. Vaikka kello ei ole vielä kahdeksaa, en malta enää nukkua, vaan mietin jo päivällisasioita ja sitä mihin aikaan napsautan Andrejan tulille.

Yön aikana on satanut vähän lunta ja saatan päästä sovittuihin lumitöihin. Ne ovat olleet kontollani nyt kuukauden, mutten kertaakaan ole vielä joutunut tositoimiin. On ollut kyllä ihmeellinen talvi. Kelpaa minulle, koska en varsinaisesti tunnustaudu lumiurheilun ystäväksi, en kaipaa laduille tai rinteisiin. 

urbaanilunta Lutakossa

Tällä viikolla teimme pakkaspäivän kotihomman, sulatimme pakastimet. Kammenpyörittäjä levitti kaikki saaliit kevytpeitteen päälle takapihalle ja konttasimme ja sortteerasimme siellä aikamme löytäen yhtä jos toistakin. Muistatteko kun petyin poronpotkapakkaukseen, joka olikin keittoluita? Se oikea potkapaketti löytyi ja hihkuin ilosta kuin olisin lyönyt varpaani isoon kultakimpaleeseen. Samoin esille tuli useita pieniä mätiannoksia, joita tarvitaan tänään, kun päivällisenä on blinejä, tällä kertaa sauvajyväsen blogin ohjeella. Nyt ovat taas liemet, mehut, marjat, kalat ja lihat järjestyksessä. Jatkamme edelleen sillä linjalla, ettemme osta kalaa tai lihaa, ennen kuin varastot on käytetty loppuun. 

nämä ensin