Cavatellit - pastantekoa kotioloissa

Jollei mistään muusta kevään tuloa älyäisi niin siitä, että pyöräilyrintamalla alkaa tapahtua. Tämä on varsinainen starttiviikonloppu, jolloin ammattilaispyöräilyä voi seurata monessa pätkässä, mikäli Eurosport kuuluu kanavavalikoimaan. Eilen ajettiin meille tutuissa Toscanan maisemissa 186 km mittainen Strade Bianche. Katsoimme siitä tunnin mittaisen jälkilähetyksen tänään. Kisa päättyi kauniin Sienan keskusaukiolle ja viimeiset parikymmentä kilometriä kärjessä ajanut Cannondale-tallin Peter Sagan sai taipua Omega Pharma -  Quick-Stepin Michal Kwiatkowskin jättäessä hänet viimeiseen mäkeen kuin seisomaan. Italian maisemat näyttivät kauniin keväisiltä, ruoho jo vihersi, mutta lehtipuut olivat vielä paljaita. 

Tänään ajettiin myös Roma Maxima-ajo, jonka voitti Movistarin Alejandro Valverde. Siitäkin kilpailusta näimme tunnin mittaisen lähetyksen ja illalla katsomme vielä Paris-Nizza-kilpailun avausetapin, jonka myötä pääsemme taas nauttimaan Peter Selinin selostuksista. Nämä kevään ensimmäiset Euroopassa ajettavat kisat ovat siitä mukavia, että niissä pääsee taas tutuksi sen kanssa, kuka missäkin tallissa ajaa, millaisilla pyörillä ja uudet spandexkuositkin esitellään. 

Tästä alkaen melkein joka viikonloppu on joku merkittävä kisa tiedossa ja noin viikon mittaisia etappikilpailujakin on useita ennen toukokuussa alkavaa Giro d'Italiaa. Niiden myötä ruuvaamme keittiötämme taas Italian, Ranskan ja Espanjan suuntiin. Tänään aloitimme pastalla, jolla tulee olemaan tämän vuotisen Giro-haasteemme pääosa. Olen tehnyt edellisinä kolmena kertanakin pastoja useita kertoja, mutta tänä vuonna aiomme päästä hiilihydraattitaivaaseen oikein kunnolla. 

Hankin äskettäin uuden pastavempeleen, joka pääsi koekäyttöön tänään. Osuin jokunen aika sitten erääseen amerikkalaiseen blogiin, jossa oli tehty cavatelli-pastaa ja hurmaannuin täysin blogaanin omistamaan cavatelli-koneeseen. Ennen kuin ehdin sanoa durumvehnä, olin jo tilannut oman cavatelli-koneeni Saksan Amazonilta, sillä sieltä sellainen suostuttiin toimittamaan tänne kauas Pohjolaan. Tällä viikolla koneeni saapui, olen ihaillut sitä päivittäin ja lukenut käyttöohjetta, joka on muutaman rivin mittainen ja sisältää yhden kuvan, teksti on huomaavaisesti italiaa. Onneksi Youtube auttoi, muutaman pätkän katsomalla pääsin kärryille, miten laitetta käytetään.

4 hengen pasta-annos

• 300 g karkeaa pastajauhoa
• 4 pientä kananmunaa (3 jos ovat isompia)
• 1 tl suolaa
• 1 rkl oliiviöljyä

Sekoitin ainekset kulhossa ja työstin niistä kiinteän, joustavan taikinapallon. Aluksi se tuntui epätoivoiselta hommalta, kun jauhoa vaikutti olevan kananmunaan nähden aivan liikaa, mutta noin 10 minuutissa taikina antautui ja sen saattoi kääriä muovikelmuun ja laittaa jääkaappiin tekeytymään siksi aikaa, että aloitin pastakastikkeen teon.

Kun oli aika valmistaa cavatellit, nostin vanerisen leivinlaudan työtasolle. Cavatelli-laite ei tartu vaneriin, mutta keittiön työtasoon se imeytyy kiinni kuin kaurapuuro laattalattiaan. Jauhotin leivinlaudan ja otin taikinapallon jääkaapista. Työstin palloa hieman puskemalla sitä kämmenellä pöydän pintaa pitkin saadakseni taikinan sitkon kunnolla vauhtiin. Muotoilin siitä mahdollisimman tasapyöreän pallon ja litistin sitä jauhoisella pöydällä. Cavatelleja varten taikinaa ei ajeta tavallisen pastakoneen läpi, vaan taikinapallo kaulitaan alle sentin paksuiseksi pyöreäksi levyksi. On tärkeää, ettei levy takerru pöytään, joten riittävä jauhotus on tarpeen. Leikkasin taikinalevyn spiraalinomaisesti pitkäksi pötköksi alkaen ulkoreunasta. Otin pizzaleikkurin ja aloitin leikata taikinan ulkoreunaa pitkin vähän leveämpää suikaletta, kuin levy oli paksu. Käänsin kämmenellä levyä ja siirsin leikattua suikaletta pienenevän pyörylän taakse odottamaan. Leikkasin koko taikinakiekon yhdeksi pitkäksi pötköksi.

Seuraavaksi otin cavatelli-koneen ja kiinnitin sen pöytätasoon. Olisi pitänyt jauhottaa konetta samaan tapaan kuin tavallista pastakonetta, mutten muistanut. Syötin ensin pastasuikaletta väärästä päästä, eikä kone huolinut sitä. Toiselta reunalta se sitten onnistuikin ja reipasta vauhtia veivaten sain kivoja pastanökeröitä aikaan, jotka putoilivat koneen alta leivinlaudalle. Osa ei pyörähtänyt nätille rullalle, mutta suurin osa kuitenkin. Arvelin, ettei se vaikuta makuun. Levittelin kaikki cavatellit leivinlaudalle kuivahtamaan.

Kone toimi oikein hyvin, en oikein vielä hoksannut, miten saisin kaikki palaset pyörähtämään rullalle. Keitin cavatellit runsaassa reilusti suolatussa vedessä, ne kypsyivät noin kuudessa minuutissa ja nousivat veden pinnalle. Jos pastat keittäisi samantien, ilman pientä kuivatusta, ne varmasti kypsyisivät vielä nopeammin. Nyt ne eivät avautuneet rullaltaan, joten lyhyt, noin tunnin mittainen kuivatus oli paikallaan. Söimme pastan poronjauhelihasta tehdyn kastikkeen kanssa, päälle runsaasti raastettua parmesania ja tuoretta basilikaa.