Kellon mukaan pitäisi olla nälkä

Onks kello paljon vähän vähän? Ota tuosta selvää...

Välillä on päiviä, jolloin ruoanlaitto kiinnostaa kuin kilo kiviä. On muka väsynyt, ei tee mieli mitään, päätäkin särkee. Mutta onhan sitä syötävä, joten turhat valitukset seis ja keittiöön! 

Katsastelin hetken jääkaapin sisältöä ja otin sieltä viimeiset ruokapiirin kautta hankkkimani siiklit ja paketin broilerin fileitä. Kuorin ja lohkoin perunut kypsymään höyrykattilaan ja sekoitin pikaisen marinadin broilerille. Siihen tuli puolikkaan sitruunan mehu, noin teelusikallinen srirachaa, ripaus jotain kuivattujen yrttien seosta, suolaa ja pippuria ja sekopäissäni hieman vaahterasiirappia. Leikkasin ne ohuet broilerifilepalat vielä ohuemmiksi, että ne kypsyisivät nopeasti ja ottaisivat marinadin omakseen samantien. 

Paistoin kymmenisen minuuttia marinoituneet broileripalat voin ja avokadoöljyn sekoituksessa ja keräsin palaset lämpövuokaan odottamaan. Pilkoin muutaman tomaatin ja fileroin yhden verigreipin odottamaan ja kun perunat olivat kypsät, nakkasin ne uuden voinokareen kanssa pannulle paistumaan. Etsiskelin vielä muutamia salaatinlehtiä ja palasen kurkkua, jotka asettelin tomaattien ja greippilohkojen kanssa lautaselle odottamaan. Kyllä tuolla nälkä siirrähti, lähteä sen ei pidäkään. Masterchefiin ei kannattane tällä annoksella pyrkiä, luulen.