Nopeasti ehtii paljon - aurinkoinen lauantai Helsingissä

Streat Helsinki Eats  tuli meille aivan bonuksena, kun pärähdimme aurinkoiseen Helsinkiin eilen vähän ennen puoltapäivää. Meillä oli mielessämme muutamia rasteja, mutta katuruokatapahtumakin mahtui mukaan, kun pidimme vauhtia yllä. Heti junan tuotua meidät perille, menimme Holiday Inn Helsinki City Centreen jättääksemme laukkumme sinne, mutta saimmekin huoneen jo samantien, mikä oli oikein mukavaa. Olin saanut tätiystäviltäni pukeutumisneuvoja sään suhteen, mutta tavanomainen Helsinki-tuuli tuntui todella kylmältä ja hieman kaipasin toppatakkiani, kun suuntasimme Museokadulle.

Poikkesimme Kaffecentraleniin espressolle ennen kuin marssimme Hellaan & Herkkuun. Sieltä Annan valikoimista löytyi jälleen tuotteita kotiintuomisiksi. 

Paluumatkalla keskustaan ei muuten enää palellutkaan, aurinko paistoi kasvoille ja tuulikin taisi olla myötäinen, espresso, reipas kävely ja blogaanikaverin tapaaminen virkistivät aikaisin matkaan lähteneiden olotilaa niin, että askel oli reipas ja mieli iloinen. 

Kävimme hieman kiertelemässä katuruokatapahtumassa, mutta puoliltapäivin taisi olla kaikkein eniten väkeä liikkeellä. Kojuille oli todella pitkät, kiemurtelevat jonot, eikä aina tiennyt, mikä jono johti millekin kojulle. Jollei meillä olisi ollut pöytävarausta ravintolaan jo kahdeksi, olisimme varmasti jonotelleet ilomielin aurinkoisessa säässä hyväntuulisten ihmisten kanssa. 

Nyt tyydyimme jonottamaan vain kertaalleen currywurstin ja chorizodogin verran. Niillä pärjäsimme hyvin kello kahteen asti, jolloin pääsimme varsinaisesti syömään.

oluen vaahto ehti kuolla appeita odotellessa

Ennen ravintolaan menoa sovimme syömisen jälkeisiä treffejä viimesyksyisen harjoittelijamme kanssa. Hänkään ei ole syntyjään Helsingistä, vaikka monta vuotta onkin siellä asunut. Hieman sokea-taluttaa-kuuroa-tyyppisesti saimme päätettyä, minne menisimme lasillisille, kunhan ensin olisi syöty vasta. 

Pöytävarauksemme oli Ravintola Juureen, jossa minä olin käynyt kerran aikaisemmin useita vuosia sitten ystäväni sauvajyväsen kanssa. Olimme vielä hieman etuajassa ja kävimme parin korttelin päässä Eiringillä odotellessamme. Ihme ja kumma, ostimme vain yhden tuotteen, joka saattaa tuonnempana vilahtaa blogikuvissa. 

Kysäisimme Juuresta pääsisimmekö aloittamaan hieman etuajassa ja se sopi sillä hetkellä oikein hyvin. Minä sain ravintolan parhaan paikan keltaisesta nurkasta, viihdyin siellä mitä parhaiten, koska selustani oli turvattu. Olin katsonut tietysti Juuren listaa nettisivulta, mutta siellä ei valmista menua viinipaketilla mainittu. Ilahtuneina otimme menun, johon kuului jaettavaksi kuusi keittiön valitsemaa sapasta, päivän kala-annos ja päivän jälkiruoka. Aloitimme lasillisilla samppanjaa, jotka tarjoiltiin mielestäni erittäin kauniista laseista, jollaisia en muista aikaisemmin nähneeni, kirjoitin nimenkin muistiin puhelimeeni. Täytyy tutkailla saisiko sellaisia jostain hankittua. Juoma oli juuri minun makuuni kuivaa ja tuoksu hiivainen. Pöytään tuotiin leipävalikoima ja hauskasti paperipalaan kääräisty nappi ihanan suolaista voita. 

Aterian aloitti keittiöntervehdys, joka oli lusikallinen jotain kalaisaa, jonka nimen olen jo unohtanut. Se oli kuitenkin hyvää ja viritti makuhermoja sapaksille. 

Ravintolassa oli tuona aurinkoisena, katuruokatapahtuman päivänä kahden aikaan aika vähän ihmisiä, lähinnä jopa meitä vanhempia pariskuntia omine vanhempineen ja yksi seurue ulkomaalaisia. Ateriamme aikana ravintola täyttyi ja ennen kuin lähdimme pois, oli henkilökunta joutunut käännyttämään ovelta kymmenkunta onneaan kokeillutta pöydän tiedustelijaa. Mukavaa, että Juuressa oli vilkas päivä, vaikka kymmenentuhatta ihmistä tungeksi katuruoan parissa muutaman korttelin päässä. 

Sapakset tuotiin pöytään kaikki yhtä aikaa. Voi miten sieviä annoksia ne olivatkaan ja pienuudestaan huolimatta aidosti kahdelle maistiaisiksi riittäviä! Olimme tyytyväisiä, ettei päivän sapaksena mainittu naudankieli kuitenkaan kuulunut keittiön valintoihin, sillä olemme kumpikin hieman haluttomia syömään kieltä. Olisimme tietysti syöneet, jos sitä olisi tuotu eteemme. Kaikki sapakset olivat hyviä ja erilaisuudessaan silti mukavasti niille paritetun viinin kanssa käyviä. Jätimme onnekkaasti munajuustosapaksen viimeiseksi, sillä karpalon kanssa se oli lähes jälkiruokamaisen makea. Emme oikein osanneet sanoa, mikä sapaksista oli paras, kenties punajuurimousse.

Pääruokana lautasillamme oli paistettua siikaa. Söimme ruokaamme niin hyvillä mielin, kala oli kauniisti paistettu ja mikä parasta, suolaa oli sopivasti! Koko aterian läpi viinipaketti sointui mielestämme ruokiin hyvin. Pääruoan jälkeen meiltä tiedusteltiin halusimmeko heti jatkaa jälkiruokaan vai pitää pienen paussin. Tauko oli oikein paikallaan, sillä olimme hieman etuajassa seuraavaan rastiin nähden. Otimme pienet kaadot lisää pääruoan kanssa tarjottua viiniä, kun sitä meille ehdotettiin. 

Jälkiruoka oli suklaapullavanukasta ja kyytönmaitojäätelöä jänskän palsternakkatahnan ja -sipsien kanssa. Pidimme jälkiruoan vähäisestä makeudesta ja siitä miten se soi yhteen makean jälkiruokaviinin kanssa. Aterian loppuun otimme espressot. Kahden hengen erittäin miellyttävä ja tasapainoinen ateria, jonka jälkeen olo oli sopivan kylläinen, mutta kaukana ähkystä, maksoi 188 euroa. Pidimme kovasti niin ruoasta, ympäristöstä kuin tarjoilustakin. Ravintola Juuri näytti parastaan ja meille maistui!

Astuimme ulos aurinkoiselle kadulle juuri samaan aikaan, kun kaverimme saapui, ajoitus ei olisi voinut olla sopivampi. Asianmukaisten halausten ja välittömien solvausten jälkeen lähdimme kävellen kohti Brondaa, jonne aioimme lasillisille. Olimme tullessamme katsoneet jo mihin aikaan paikka aukeaisi ja kurkimme hieman ikkunoista, keittiössä tehtiin jo hommia tiiviisti monta tuntia ennen avaamista. Vasta pari viikkoa auki ollut uusi ravintola ei vielä toimi täydellä höyryllä, mutta verkkosivujen mukaan aukiolot laajenevat kuun vaihteessa. 

Me olimme paikalla heti neljän jälkeen ja saimme nopeasti pöydän ja drinkkilistat neniemme eteen. Paikka täyttyi melko nopeasti ja sen parituntisen aikana, jonka istuimme vaihtamassa kuulumisia, näimme paikan toisen omistajan tatuoinnit ja tahrattoman essun toistakymmentä kertaa, kun hän kävi tervehtimässä tuttujaan. Monet asiakkaista ottivat pientä purtavaa ja käsilaukkukokoisia koiriakaan ei näytetty hyljeksittävän. Henkilökuntaa oli runsaasti, mutta toisen lasillisen odottelu otti aikansa. Sinänsä meille olisi ollut vähän merkitystä, missä olisimme istuneet jaarittelemassa, mutta olihan se hauska vilkaista tätä upouutta paikkaakin. 

Lupaan palauttaa ensi kerralla nuo aluset

Poislähtiessämme olimme jo lasisessa tuulikaapissa menossa, kun huomasimme, että lasin takana istuivat tammikuisella minilomasellamme missaamamme blogaaniladyt. Kipaisimme takaisin sisälle halimaan ja ihmettelimme, kuinka saatoimme istua muutaman metrin päässä toisistamme tietämättä. Sen se tekee, kun menee trendikkääseen, vilkkaaseen paikkaan! Näköjään on niin, että tuttuja ei tapaa, kun tekee treffit, mutta tapaa, kun niitä ei tee. 

Suhautimme taksilla Kulttuuritalolle, jossa oli alkamaisillaan minilomasemme varsinainen ykkösjuttu, Eläkeläisten ja Kuopion kaupunginorkesterin yhteiskeikka. Paikalla oli jo runsaasti tutunnäköistä humppaväkeä ja ehdimme ennen konsertin alkua vain pikaisesti moikata Jokisen Valinnan kauppiasta. Ikävä kyllä Kulttuuritalo ei ollut loppuunmyyty, vaikka moista spektaakkelia ei liene siellä ennen nähty. Onneksi tunnelma ei ollutkaan kiinni tästä vaan siitä, että paikalla oli humpannälkäistä väkeä ja sitähän oli. Konsertti oli mitä parhain ja näytti siltä, että Kuopion kaupunginorkesterin väelläkin oli ehkä ainakin hieman tavanomaista työpäivää hauskempaa. Yleisö sai aikaan humppajunan, vaikka järjestysmiehet sitä yrittivätkin viranpuolesta suitsia. Kuulimme myöhemmin, ettei edellisillan Kuopion keikalla junaa nähty, joten jo oli siis aikakin. 

Kaksi ja puoli tuntia myöhemmin Helsingin yöhön purkautui iloista humpalla kyllästettyä väkeä, konsertti oli juuri niin hupaisa kuin toivoimmekin ja tällä setillä pärjäämme huhtikuun alkuun, jolloin lähdemme Eläkeläisten Saksan kiertueen keikoille. Taide on kyllä ihan parasta ja humppa vielä parempaa. 

Majapaikkamme Helsingin keskeisimmällä paikalla oli todella mukava ja miellyttävä. Tänä aamuna söimme nälkäisinä aamiaista, josta löysin kyllä pikkuisen moitittavaa. Tee oli viileää ja pekoni rapeudestaan huolimatta kylmää. Kahvikonekin temppuli, mutta monta muuta juttua oli mainiosti, Kammenpyörittäjä piti kalavalikoimasta. Jos en olisi ottanut varausta edulliseen hintaan, johon aamiainen kuului, olisi hieman harmittanut maksaa 18 euroa henkilöltä tästä aamiaisesta. 

Kotiin saavuimme taas junalla, oli hauska huomata, että VR on ilmeisesti ottanut käyttöön uuden tiedotuspolitiikan. Saimme nauttia kaikenlaisista jaarittelevahkoista kuulutuksista ja konduktöörin erittäin puheliaasta lippujen tarkistuksesta. "Keulan yksiöstä" meitä lähtestyi junankuljettaja useaan otteeseen ja kuulimme myös, miten työntekijät kutsuivat toisiaan keskusradion kautta esimerkiksi WC:n korjaukseen. Ikävä kyllä emme saaneet kuulla, tuliko veski kuntoon. Matkustimme sikahalvoilla viitosen lipuilla (yhteensä 40 euroa kahdelta hengeltä edestakaisin), mikä oli syntisen halpaa! Jyväskylässä sitten palasimme arkeen ja maksoimme auton pysäköinnistä 20,50. Julkisilla ei ehtinyt lauantaiaamun melko varhaiseen junaan, joten oma auto oli pakollinen matkan ensimmäisellä siivulla, kotoa keskustaan.