Täytetty italialainen lihamureke

Ammattipyöräilyssä tapahtuu nyt niin paljon, että penkkiurheilijan täytyy pitää sohvastaan kiinni. Yhtä aikaa ajettavat Paris-Nizza ja Tirreno-Adriatico hajottavat huomiotani ja häärään keittiössä niin Italian kuin Ranskankin tahtiin heti, kun vapaata aikaa löytyy. Tämä käy hyvin lämmittelystä ajatellen Giro d'Italiaa ja Tour de Francea. Eilen meillä oli jälkiruokana mainiota Ranska-teemaan sopivaa haudutuspadassa kypsennettyä crème brûléeta, jota edelsi italialaisvaikutteinen lihamureke. Lihamureke on ruokalaji, jossa tosi usein päätyy tiiliskivityyppiseen lopputulokseen, eikä se oikein ilahduta. Nyt löysin kuitenkin murekeohjeen, jolla oli täydet mahdollisuudet olla muuta kuin kuivakka briketti. Sitä oli tehty joulukuussa The Kitchen Alchemist-blogissa. Paikalle osuin minkäpä muunkaan avulla, kuin foodgawkerin. Muuntelin hieman ainesosien määriä.

Italialainen lihamureke 

• 400 g naudan jauhelihaa
• 400 g possun jauhelihaa
• 1 iso punasipuli
• 1 kananmuna
• 0,5 dl korppujauhoja
• suolaa ja pippuria
• kuivattua oreganoa
• paketti tuoretta pinaattia
• 1 rkl vettä
• 100 g pinjansiemeniä
• 40 g parmesania
• raastettua muskottipähkinää
• paketti pekonia, sen verran, että riittää peittämään murekkeen
• purkki passata-tomaattia (370 g)
• 2 dl punaviiniä
• oliiviöljyä täytteen hauduttamiseen ja vuoan voiteluun

Kuumensin uunin 190 asteeseen. Tein ensin täytteen jäähtymään. Alkuperäisohjeessa oli käytetty pakastepinaattia, minä käytin tuoretta. Haudutin ensin oliivöljyssä pieneksi silputtua sipulia ja lisäsin sitten pannulle tuoreen pinaatin ja ruokalusikallisen vettä. Pinaatti romahti aivan hetkessä ja kaadoin seoksen kulhoon. Kun sipuli ja pinaatti olivat hieman jäähtyneet, lisäsin mukaan ricottan, pinjansiemenet ja raastetun parmesanin. 

Seuraavaksi tein jauhelihataikinan. Sekoitin jauhelihat kunnolla keskenään ja lisäsin mausteita mukaan, suolaa, pippuria, oreganoa ja muskottipähkinää. Lisäsin mukaan kananmunan ja korppujauhot ja sekoitin käsin taikinaa. Paistoin pienen koepalan, josta tarkistin mausteiden määrän. Levitin työtasolle tuorekelmua ja taputtelin taikinan kelmulle noin sentin levyksi. Aioin paistaa murekkeen lasisessa pitkän mallisessa vuoassa, joten mallasin taikinan leveyden vuoan koon mukaan. 

Levitin jäähtyneen täytteen jauhelihataikinan päälle ja kelmusta nostamalla käärin taikinan rullalle, varoin rullaamasta kelmua rullan sisälle. Käärin rullan ympärille pekoniviipaleita ja nostin rullan voideltuun vuokaan. Paistoin mureketta 35 minuuttia. Sinä aikana keittelin tomaatti-viinikastikkeen. Kaadoin passatan ja viini pieneen kattilaan, ripautin mukaan hieman suolaa ja pippuria ja annoin kastikkeen kiehua kasaan noin kolmanneksen.

Kun mureke oli ollut uunissa 35 minuuttia, nostin sen pois uunista ja levitin rapeaksi paistuneen pekonikuoren päälle tomaatti-viinikastiketta ja laitoin murekkeen vielä uuniin 10 minuutiksi. Mureke oli juuri sopivan kypsää levättyään ensin kymmenisen minuuttia. Täyte teki murekkeesta mehevää ja valelusta jäljelle jäänyt kastike annospalan päällä lisäsi mehukkuutta. Söimme mureketta yrttisen perunamuusin kanssa, eikä ruoassa ollut valittamista. 

Taikinaa ja täytettä oli sen verran paljon, ettei kaikki mahtunut pienehköön vuokaan, joten tein pienemmän murekkeen toiseen vuokaan. Siitä riittää vielä tämän päivän aterialle, jolle aion leikata murekkeen viipaleiksi ja käyttää ne pannulla. 

Eilen ilahduin kovasti, kun Alberto Contador voitti neljännen etapin Tirreno-Adriaticossa. Tänään joudumme odottamaan lähetyksiä kilpailuista iltaan asti.

EDIT: Lisään näin jälkeenpäin, ettei tuo mureketäyte ollut oikein hyvä enää toisena päivänä. Pinjansiemenet olivat jossain määrin vettyneet ja niissä oli jopa vähän ikävä toukkamainen fiilis puraista.