Two slim ladies - keittokirjoja blogaaneilta

Ensimmäistä kertaa tämä blogaani on saanut arvostelukappaleita keittokirjoista, kiitos Jenni ja Kira! Sain kirjani muutamia päiviä sitten ja ensimmäiset päivät tuijottelin vain niiden kansia. Kummastakin kirjasta oli juuri niin paljon juttuja tutuissa ja vieraammissa blogeissa, etten halunnut vielä sekoittaa ajatuksiani. 

Otin ensin työpaikalle mukaani Jenni Häyrisen kirjan Katukeittiö Parempaa roskaruokaa. Tauolla syödessäni vähemmän inspiroivia eväitäni (näkkileipää ja pikakaakaota) aloin selata kirjaa. Tykästyin heti kirjan kuviin ja virtuaalikäänsin sivujen kulmia kiinnostavien ohjeiden merkiksi. Kirjan esipuhe oli hauska lukea, aina hauskempi kun on tavannut ihmisen kirjan takana. Ohjeet on jaoteltu sopiviin kokonaisuuksiin ja erillisistä ruokalajeista saa kokonaisia aterioita nappaamalla oheita eri puolilta kirjaa. Ohjeet ovat lyhyitä ja loogisia, kokeneempi ei niitä tarvitse ja noviisimman arvelen saavan sen tiedon, minkä tarvitseekin, ohjeissa ei liikoja kikkailla. Myöskin ainesosaluettelot ovat maltillisen mittaisia.

En ole vielä ehtinyt kokata kirjan mukaan, mutta luulen sen toimivan ainakin minunlaiselleni kotikokille hyvänä ideapankkina. Sitä selatessa muistuu mieleen, että ai, tätähän ei ole tehty aikoihin, tai tuohan sopii tämän kanssa, tai tuota en ole hoksannutkaan kokeilla. Ensimmäisenä arvelen kokeilevani aasialaisia lihapullia tahmakastikkeella. Jennin ensimmäinen keittokirja ei mene makuuhuoneen keittokirjahyllyyni pölyttymään, vaan suoraan keittiöön ja kokeiluun!

Eilen otin työpaikalle taukolukemiseksi Kira Åkerström-Kekkosen kirjan Auringon maku. Kiran tuntee jokainen ruokaintoilija viime vuoden Masterchef-voittajana ja Truly Kira-blogin kirjoittajana. En ole tavannut häntä, vaikka kuuluimmekin Blogirinkiin jonkun aikaa yhtä aikaa. Oli oikein mukava saada hänenkin uunituore kirjansa pian julkaisun jälkeen. Auringon maku on kyllä nimensä veroinen, valoisa ja kuulas kirja, jonka lukee yhdeltä istumalta (mikäli tauko on tarpeeksi pitkä). En heti ymmärtänyt, ettei alkupuhe ole hänen kirjoittamansa, ennen kuin älysin kirjan Hanko-teeman.

Kirjan ruokaohjeet ovat lyhyitä nekin, mutta selvästi useampi niistä minulle ideoiltaan uusia ja teknisempiä. Ihastuin heti mansikka-raparperivispipuuroon ja inkiväärikermaan ja sitä aionkin ensimmäiseksi tehdä heti sunnuntaina, kun olen taas omassa keittiössäni kokkauspuuhissa. Kiran kirjan kuvat ovat ihanan kesäisiä ja tunnelmallisia ja varsinaiset ruokakuvat informatiivisia, kuten hyvän ruokakuvan tulee ollakin. Opin myös uuden ruokasanan, serbetti. Nyt tiedän mitä se tarkoittaa.

Toivotan kummallekin kirjalle ja niiden kirjoittajalle, kanssablogaanille menestystä! Ei se ainakaan kirjojen viimeistellystä ulkonäöstä ole kiinni. Aivan erilaiseen ruokaan painottuen niille löytynee lukijansa, vaikka minun hyllyyni ne kokeilujen jälkeen varmasti sopivat vierekkäin.

kirjat saatu arvostelukappaleina