Yksin kotona

Olen nykyään hyvin harvoin yksin kotona. Tänään sellaista aikaa on oikein ruhtinaallisesti, melkein 8 tuntia. Teen kaikkea mieluisaa, kuten pesen pyykkiä ja ajattelen mennä lenkille. Korostan sanaa ajattelen. Pyykkiä on pestävä, sillä lähdin eilen töistä kuin mikäkin Kassi-Alma, otin keittiöpyyhkeet, pannulapaset ja esiliinan sieltä pestäväksi, ne on saatava takaisin tänään. Minulla oli  mukanani pussia ja kassia ja kaikenlisäksi minulla oli jaloissani feikkicrocsit. Eleganssi ennen kaikkea. 

Sen lisäksi, että olen tehnyt joitakin tarkoinharkittuja kotitöitä, tein myös itselleni aamiaista. Kun sain tehdä sitä vain itselleni, sehän sujui kuin tanssi. Näpsäytyin kahvikoneen päälle, mikä on harvinaista, en juo kahvia yksinollessani oikeastaan ikinä, mutta nyt teki mieleni isoa kupillista maitokahvia. Selasin foodgawkeria jonkun ranskalaisen aamiaisen toivossa, sillä Paris-Nizza -kisa on edelleen käynnissä, sivumennen sanoen sitä johtaa John Degenkolb. Ei kestä kiittää, tietysti kerron tämän tähdellisen asian. 

Päätin, että Picture Perfect Meals-blogin french toast with caramelized bananas liippaa riittävän liki ja päätin tehdä sellaisen itselleni. Ja teinkin, pienin viilauksin. 

Köyhä ritari karamellisoidun banaanin kanssa yhdelle

• 1 viipale paahtoleipää, briossi tai pullaviipale
• 1 kananmuna
• 1 dl maitoa
• 1 tl kanelia
• raastettua muskottipähkinä pari kolme raapaisua
• 2 rkl voita (1 ritarin paistamiseen, 1 banaanien)
• 1-2 minibanaania tai puolikas tavallisen kokoista
• 1 rkl muscovadosokeria
• puolikkaan appelsiinin mehu

Laita kaksi pannua tulelle lämpenemään, leikkaa banaanit viipaleiksi. Kaada maito laakealle lautaselle, sekoita mukaan kananmuna ja ripota siihen kaneli ja muskottipähkinä. Laita nokare voita kummallekin pannulle. Kun voi on sulanut ja vaahto laskenut, laita banaaninviipaleet toiselle pannulle paistumaan, kääntele paloja, anna niiden paistua 2-3 minuuttia. Kasta leipäviipale munamaitoon  ja paista ritaria muutama minuutti kummaltakin puolelta. Kun olet kääntänyt ritarin, nakkaa banaaniviipaleiden päälle muscovadosokeri ja appelsiinimehu ja sekoittele niin,  että sokeri sulaa ja muodostaa appelsiinimehun kanssa tumman, paksun kastikkeen. Nosta ritari lautaselle ja lapioi banaaniviipaleet kastikkeineen ritarin niskaan. Minä vielä tupsauttelin hieman tuhksukuria päälle ja lisäsin muutaman mustikan. 

Olipa hyvää maitokahvin kanssa, onneksi tein vain yhden, sillä tämä oli verraten tuhti aamiaisannos. 

Sitten kerron mitä oikeasti tapahtui. Ensinnäkin unohdin laittaa kananmunan maitoon kokonaan, kananmuna kyllä komeilee aineskuvassa, toisin kuin appelsiini, jonka unohdin kuvasta, mutten ruoasta. Ilman kananmunaa paahtoleipäviipale teki eeppisen tarttumisen pannulle, mutta suostui kuitenkin irtoamaan, kun ujutin lisää voita pannulle. Seuraavaksi loppui vesi kahvikoneesta, sain juuri ja juuri tuplashottini tehtyä, mutta huuhteluun vesi ei riittänyt enää. Minun piti kyllä laittaa lisää vettä koneeseen, mutta jotenkin se unohtui. 

Muuten en mokaillut, mutta minua nauratti hersyvästi, kun herkullisen aamiaiseni jälkeen katsoin tiskialtaaseen. Näytti siltä, että meillä on ollut kymmenen hengen päivälliset, vaikka kokkasin vain ihan vähän vain itselleni. Altaassa oli kaksi pannua, joista toisessa oli juuttuneena karamellikastiketta, toisessa leivänkuorta, myös hieno puinen lastani oli jämähtänyt sokeriin. Siellä oli maitokannu (ei kuitenkaan pohjaanpalaneena), pari muuta paistinlastaa, appelsiinin puristin ja lisäksi pienet kipot ja kupit, jotka sotkin vain kuvaussyystä. Tiskikone tuli melkein täyteen vain minun yksityisaamiaisestani! Onks järkee vai ei, kysyi Sleepy Sleeperskin jo vuonna 1984.