Olin tänään opettelemassa makkarantekoa jyväskyläläisen MukuLaari-osuuskunnan Keski-Suomen Martoilta tilaamalla kurssilla. Tiedon kurssista sain ruokapiirin kautta ja kun huomasin tämän lauantain olevan vielä aivan toiminnasta vapaa, ilmoittauduin mukaan. Ei-jäsenelle kurssi maksoi 40 euroa, johon kuului opetus, tilojen käyttö, raaka-aineet ja tietysti syöminen.
Kurssi pidettiin Marttojen tiloissa entisessä Fredriksonin talossa Yliopistonkatu 11:ssa. Siellä on pienellä kurkkaamisella melko mukavat tilat erilaiseen toimintaan. Makkarakurssi pidettiin suurehkossa opetuskeittiössä, jonka vieressä oli noin 20 hengen ruokasali. Eeva Manninen toimi kurssin opettajana. Meitä kurssilaisia oli 15 ja muutaman hengen ryhmiin jaettuina teimme neljää erilaista makkaraa. Kurssille oli varattu aikaa neljä tuntia, mutta olimme ilmeisen ripeitä, sillä jo reilun kolmen tunnin kuluttua olimme jo tiskaamassa astioita ja lähdössä kotiin.
Ryhmä, johon minä kuuluin, teki makkaraa lampaanjauhelihasta, siinä oli myös nautaa osana. Olin ollut siinä luulossa, että kaikki makkarataikinat tarvitsevat runsaasti rasvaa, mutta vain pariin laatuun tuli erikseen varsinaista silavaa. Taikinanteko oli melko helppo juttu, kuten tavallinen mureketaikina, paistelimme koepaloja ja lisäilimme mausteita ennen kuin aloitimme varsinaisen makkaratouhun. Käytössä oli sian suolta, sillä niitä kuulema saa helpommin hankittua kuin vaikka lampaan suolta. Pienellä opastuksella makkaratekniikka oli helposti omaksuttavissa, paras tekniikka oli se, että yksi tunkee taikinaa koneeseen ja toinen ohjailee makkaramassaa suoleen. Teimme aluksi yhtä pötköä olevaa pitkää makkaraa, jota sitten solmimme pienemmiksi makkaroiksi lopuksi. Puolentoista kilon lihamassasta tuli noin 15 erikokoista makkaraa.
Meidän ryhmämme päätti kypsentää makkarat uunissa. Uuni oli lämmitetty 175 asteeseen ja makkarat olivat uunissa 30 minuuttia. Niitä oli pitänyt muistaa pistellä neulalla ennen kypsentämistä ja kypsyyttä kokeiltiin uudella pistolla. Kun sisältä tuleva neste oli kirkasta, tulkkasimme makkaroiden olevan kypsiä. Muut ryhmät tekivät mm. bratwurst-tyyppisiä makkaroita, chorizoa ja possumakkaraa. Osa keitti makkaroita aluksi hetken aikaa ja viimeisteli kypsennyksen pannulla.
Kun kaikki makkarat olivat valmiita ja lisukkeet tehty, oli syömisen aika. Lautasilla meillä oli hauskaa punasipuli-puolukkalisäkettä ja punaisista linsseistä tehtyä lisäkettä. Kumpikin sopi hyvin erimakuisten makkaroiden kaveriksi. Vaikka makkarat näyttivät oikein päteviltä, olivat ne kyllä chorizo-mukaelmaa lukuunottamatta kaikki kuivakoita heti vähänkään jäähdyttyään. Eikä lisämakukaan olisi ollut pahitteeksi. Eniten makkarat kyllä kaipasivat rasvaa, oikein kunnolla rasvaa.
Kurssi oli mukava lauantaipäivän puuha, jossa opin pikkuisen makkarantekotekniikkaa ja sen, että makkaramassa täytyy maustaa todella reippaasti, eikä rasvan kanssa saa pihistellä. Nyt vaan pitäisi jostain löytää into tehdä muulle perheelle ruokaa, muutaman makkarapalan syöminen lisukkeiden kera täytti kyllä tehokkaasti vatsan!
Minäkin kävin Marttojen makkarakurssilla viime vuonna Oulussa ja kokemukset olivat jokseenkin samanlaiset. Ainakin mausteita tulee itsellä lisättyä makkaroihin enemmän kuin ohjeissa yleensä ja rasvan kanssa on tosiaan turha pihtailla. Noissa kursseissa on tosiaan se hyvä puoli, että ainakin pääsee maistamaan useammanlaista versiota kerralla ja voi sitten myöhemmin itse jatkaa mieluisimpien kehittelyä. Plus onhan se porukalla värkkäily aina mukavaa. :)
VastaaPoistaTuumin jo hankkia Kitchen Aidiin makkarasovitteen, en ole vielä varma, mitä tarvitsen, kun lihamylly jo on. .) Oli oikein kivaa ja nimenomaan se, että oli kiva porukka, hyvät tilat ja opetus.
PoistaNo niin, mutta sitä silavaa siis tarvitaan!!!!!!
VastaaPoistaKyllä, sitä tarvitaan paljon ja sitten vielä 50% lisää! :D
VastaaPoistaLapsuudesta asti muistan miten ihanalta omatekoinen, omasta possusta tehty satakuntalainen ryynimakkara maistui. Possut oli ennen tosi rasvaisia eli kyllä sitä silavaa löytyi.
VastaaPoistaOlen myöhemmin tehnyt reseptin mukaan mutta nykyisin sitä silavaa pitää lisätä kun sianliha on aika rasvatonta.
Suolet täytettiin sarven avulla koska ei ollut sellaisia koneita ennen. Olen käyttänyt itse myös sarvea täyttämiseen, hyvin onnistuu.
Kotikokki.net sieltä löytyy vanhanaikainen mutta maukas ohje nimeltä satakuntalainen ryynimakkara. Kokeilkaa.
Kiitos vinkistä, Aila!
PoistaMinäkin katselin tuon kurssin mainosta mutta en tietenkään saa itseäni raahattua mihinkään tapahtumaan.
VastaaPoistaPitäisikin laittaa makkaratalkoot pystyyn. Meillä on lihamylly ja makkaraosa Assistentissa, se toimi ainakin ekalla kerralla hienosti kun kokkasimme ystäviemme kanssa.
Olisipa ollut hauska, jos olisit tullut sinne eilen:)
Poistahei, mahtavuutta! jo mä olen raporttia (kateudensekaisella intohimolla!) odottanutkin :-) todella loistavan näköisiä tuotoksia - kyllä minäkin sitten joskus...!
VastaaPoistaNyt minulla on sellainen makkaratursotinsovitinapparaatti, pläskiäkin löytyy, enää vaan suolta tässä kaipailtaisiin! :D
PoistaNyt on kyllä ollut eri opettaja teillä. Meidän kurssilla laitettiin rasvaa ihan kunnolla ja sen kurssin oppien mukaan oli valmistettu silloin ne Nannan juhlien makkarat. En tiedä, pääsitkö edes maistamaan, mutta eivät päässeet kuiviksi juuri sen tuhdin silavalisän takia.
VastaaPoistaKyllä minä niitä pääsin maistamaan ja siksipä juuri ihmettelin rasvan vähäistä määrää tällä kurssilla. Mutta tekniikka tuli tutuksi ja Saksasta tuotiin justiinsa ehtaa ihraa ja piakkoin pitää päästä kokeilemaan :)
Poista