Mämmipannukakut, eiku sitruunaiset ricottapannukakut

It's time to come clean, kuten amerikkaiset sanovat. Minun pannukakkumenneisyydessäni on pari synkkää vaihetta. Ensinnäkin olin elämäni ensimmäiset 30 vuotta täysin tietämätön siitä, miten välttämättömiä kunnolliset aamiaispannukakut ovat ihmisen hyvinvoinnille. Olin kyllä syönyt suomalaista uunissa paistettavaa pannukakkua, silloin tällöin sitä tehnytkin, nähnyt elokuvissa syötävän mustikkapannukakkuja, mutta varsinainen pannukakkuelämäni alkoi vasta paljon myöhemmin. En oikein kestä ajatusta siitä, miten monta vuotta tuhlasin. 

Toinen surullinen vaihe oli se, jolloin käytin valmiita pannukakkumixejä. Olisin voinut tietysti pitää tämän asian salassa, mutta rehellisyys maan perii. Ehkä tämä järkyttävä paljastus voi olla avuksi jollekin toisellekin, joka on paininut tämän saman, sydäntä puristavan salaisuuden kanssa. Ehkä joku toinenkin onneton sielu uskaltaa avata ikkunan maailmaan ja sanoa, että kyllä, minäkin pidin salaa Aunt Jemiman pannukakkumix-varastoa kaapissani, mutta kuulkaa, ystävät, ei enää koskaan! Nyt olen vapaa ja voin aloittaa uuden elämän oikeiden pannukakkujen säestämänä! Vakuutan, että kun tämän uskaltaa tehdä, aurinkokin paistaa useammin ja kuulee linnunlaulun kirkkaammin.

pannukakut paistetaan voissa

Olen aikaisemmin kertonut, että Nigella Lawson on minun pakkukakkuparannukseni hyvä haltiatar. Hänen ensimmäinen suomennettu kirjansa Syötävän hyvää muutti käsitykseni siitä, mitä lautasella tulee olla, kun puhutaan aamiaispannukakuista. Pidin pitkään Nigellan ohjetta ainoana ohjenuoranani tässä tärkeässä missiossa, mutta sittemmin olen hieman vilkuillut vieraisiin pöytiin. Yksi asia on kuitenkin varmaa. En missään nimessä sorru pannukakkuihin, joiden nimessä esiintyvät sanat terveellinen tai kevyt. Olen vakaasti päättänyt, etten anna pirulle pikkusormea, vaan tarjoan ja nautin itse vain sellaisia pannukakkuja, joista ei hiilihydraatteja puutu.

Nyt kun alan olla jo siinä vaiheessa, että sortuminen vanhoihin, pahoihin tapoihin ei ole kovin todennäköistä, uskallan etsiä uusia variaatioita pannukakkutaikinaani. Muutama perusaines on kuitenkin aina oltava hyvässä pannukakkutaikinassa. Tarvitaan kananmunia, vehnäjauhoja, jotain maitotuotetta ja kunnolla leivinjauhetta, sekä voita paistamiseen. Kaikki muu on sitten hifistelyä, komponentteja joilla luodaan erilaisia tunnelmia ja makumaailmoja. 

  

Näin pääsiäisen aikaan näkee monissa blogeissa hienoja mämminkäyttötapoja, mutta otsikossa minä vain vitsailen. Tuokohan harhaanjohtava otsikointi pettyneitä kävijöitä, jotka eivät jatkossa varmasti palaa Campasimpukkaan? Meidän jääkaapistamme löytyy vain malliston pienin mämmirasia, matalan rahkapurkin kokoinen annos. Se on Kammenpyörittäjää varten ostettu, jos hänelle sattuisi tulemaan vuotuinen viisi minuuttia kestävä mieliteko mämmiin. 

Tämän kertainen pannukakkutaikinani sisältää ricottaa, en etsimälläkään löytänyt vielä blogista ricottapannukakkujen ohjetta. Foodgawker on paras paikka löytää ulkomaanelävien ruokaohjeita. Sinne kun vaan hakuun naputtaa virheettömällä lontoolla, notta ricotta pancakes, niin johan alkaa lyyti kirjoittaa. Jollei 184 ehdotuksen joukosta löydy sopivaa, voi katsoa peiliin ja tunnustaa olevansa nirso. Minua miellytti niistä seitsemästoista, joten kovin kauaa ohjeen valinta ei vienyt. Chez CateyLou teki helmikuussa sitruunaisia ricottapannukakkuja, eikä maininnut mitään hälyttäviä sanoja, kuten healthy tai light, joten uskalsin kokeilla.

20 sitruunaista ricottapannukakkua

• 3 kananmunaa valkuaiset ja keltuaiset eroteltuina
• 3,5 dl piimää
• 3 rkl sokeria
• 1 purnukka ricottaa
• 3,5 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 tl ruokasoodaa
• sitruunan kuori raastettuna (puristin mukaan myös vähän mehua ohjeesta poiketen)
• 0,5 tl suolaa
• loraus vaniljauutetta (oma lisäykseni)

Kananmunat erotellaan eri astioihin. Keltuaisten kanssa samaan kulhoon kerätään piimä, ricotta ja sokeri. Nämä vatkataan vispilällä sekaisin ja maustetaan vaniljauutteella ja sitruunamehutilkalla. Toisessa astiassa sekoitetaan keskenään jauhot, leivinjauhe, sooda,  suola ja sitruunankuori ja kumotaan märkien aineiden kanssa samaan kulhoon, sekoitetaan varovasti. Valkuaiset vatkataan vaahdoksi ja sekoitetaan pyöräyttävin liikkein taikinaan, välttäen ylivatkaamista, että taikinan ilmavuus säilyisi. 

Pannu lämmitetään keskilämmölle, sulatetaan nokare voita pannulla ja otetaan taikinasta noin pienen kauhallisen verran taikinaa kerrallaan. Minä paistan pannukakut crêpelevyllä, sille mahtuu yhtä aikaa paistumaan viisi pienehköä pannukakkua. Kun pannukakun pinnalle alkaa ilmestyä pieniä reikiä, on pian käännön paikka. Tarjolle tietysti kunnollista vaahterasiirappia ja iso kuppi maitokahvia, eikä ihminen oikein muuta voi pyytää. Meillä oli myös mustikoita, sillä olin illalla luvannut mustikkapannukakkuja, mutta unohdin laittaa niitä taikinaan.

Jälkeenpäin huomasin, että tässä taikinassa oli yksi vakavalta vaikuttava puute, joka ei kuitenkaan näkynyt lopputuloksessa. Taikinaan ei tullut lainkaan sulatettua voita, mikä yleensä on uhkaava merkki terveellisyysmittarin värähdyksestä. Ilmeisesti kuitenkin ricotta pitää rasvan lippua korkealla ja heikkous kääntyykin voitoksi. Onneksi en mennyt sörkkimään ohjetta tältä osin ja lisännyt ominpäin voita, sillä ohje oli täysin pätevä näinkin. Jatkossa aion olla kyllä tarkempi, sillä sulavan voin tuoksua ei moni parfyymi voita. Tai siis yksikään.

Edit: Askaroin pannukakuille oman välilehtensä blogin yläreunaan, sieltä löytyvät kaikki pannukakkupostaukseni. Sen vierestä löytyvät myös blogin perusidean hahmottelu, sekä kaikki ne ravintolapostaukseni, joista toivon olevan hyötyä muillekin. Humppa-aiheisille postauksille on myös on lokeronsa, sillä taidettakaan ei pidä unohtaman.

tänään katsotaan Amstel Gold Racea