Olipa kerran possu, kana ja lehmä

mustarastaiden lounaan jäljet

Olen tänään ollut kuvailemassani yövuoron jälkeen- tilassa, joka voi johtaa ihan mihin tahansa. Mitä voi odottaa päivästä, joka alkaa jo kahdeksan maissa Prismassa harhailemisella? Taisin säikäyttää hyllyjä täyttävän nuoren miehen hihkaistessasi iloisesti, kun tarjolla oli kuin olikin chipotle-purkkeja. Positiivinen palautehan on tärkeää, eikö olekin? 

Kotona sitten aloin sommitella pataan nyhtöjotain, mutta matkalle ilmestyi este. Kaapista oli salaperäisesti hävinnyt pullo Dr Pepper-merkkistä virvoitusjuomaa, joka oli ostettu erityisesti ajatellen perheen asevelvollista. Olin ajatellut käyttää sen nyt ja ostaa tilalle uuden pullon ennen seuraavaa lomaa. Katoaminen oli tapahtunut noin vuorokausi sen jälkeen, kun asevelvollinen oli lähtenyt lomalta. Jäljet johtivat tietysti sylttytehtaalle, eli nuoremman painoksen huoneeseen. Sieltähän se tyhjä pullo löytyi, vaikkei hän edes pidä Dr Pepperistä! Sen verran laiskotti, että päätin käyttää jotain muuta virvoitusjuomaa tuon merkillisen elämäneliksiirin tilalta. Oli vain vaikea valita, sillä tarjolla oli muumilimsan väristä germaanimarketin substituuttia, samoin colajuomaa, jolla ei ole edes hauskaa nimeä. Valitsin colajuoman. 

Olin jo täysin omilla teilläni tämä ruoan suhteen, mutta jos kaikki olisi mennyt kuin Strömsössä, olisin tehnyt kuten Minna, joka puolestaan oli ottanut vinkkejä tuolta amerikkalaisen naisen prototyypiltä, Pioneer Womanilta. Olen muuten melko varma, ettei hän nimessään mainosta erästä autoradiomerkkiä, mutta saatan olla väärässä. Käytin ruokaan sekalaiset lihapalat, joita minulla oli jonossa odottamassa käyttöä. Ymmärrän, jos pyörittelette silmiänne ja laitatte viestejä toisillenne, että nyt se Campa on ihan seonnut.

Nyhtötrio possusta, kanasta ja naudasta

• noin 500 g pala possun ulkofileetä
• noin 250 g naudan sisäfileetä, kokonaisen fileen jämäpäät pihvinpaiston jäljiltä
• noin 300 g paketti broilerin rintafileitä
• noin puoli purkkia chipotle-säilykettä, vielä kun tietäisi mitä se varsinaisesti on
• noin 3,5 dl nimetöntä colalimukkaa
• noin sopivasti suolaa ja pippuria
• noin 3 punasipulia

Lämmitin uunin 150 asteeseen, otin esille kasarin, johon ruoka mahtuisi. Kuorin ja pilkoin sipulit neljään osaan. Ripottelin suolaa ja pippuria kaikille lihapaloille. Asettelin lihapalat suhteellisen tasaisesti padan pohjalle heiteltyjen sipulien päälle. Kaadoin päälle colaa lihapalojen puoliväliin ja lusikoin sekaan puolet chipotle-purkin sisällöstä. Minna oli ohjeessaan paljon uskaliaampi chipotlen määrän suhteen, mutta minä varovainen, kun en oikein edes tiennyt mitä siinä lusikoin. Laitoin padan uuniin puolivälin korkeudelle ja asetin kannen päälle. Kolmen tunnin kuluttua nostin padan uunista ja tökin lihapaloja sattumanvaraisesti, kääntelin niitä hieman toisille kulmilleen ja jatkoin hauduttamista parisen tuntia. 

Iltapäivällä neljän aikaan lihat alkoivat kaikki olla noin hajoamispisteessä. Nostelin lihat leikkuulaudalle ja nyhdin ne viidessä minuutissa suikaleiksi. Maistelin eri lihalaatuja koemielessä ja nehän maistuivat hyviltä! Hienonsin hieman chipoteleja ja sipuleita ja sekoitin ne takaisin padassa olevaan muutaman desin kastikemäärään. Olin nyhtäessäni kasannut eri lihat noin omiin kasoihinsa ja nostelin ne pataan takaisin edelleen noin omina kekoinaan ja sekoittelin varovasti, etteivät ne aivan sekoittuisi. Maustoin vielä lihoja pippurilla ja suolalla ja pienellä määrällä soijakastiketta.

nyhdökset

Söimme tätä nyhtistä väkertämieni vehnätortillojen ja guacamolen kanssa, lisänä oli myös kotitekoista tomaattisalsaa. Nyt pääsimme texmexailuissamme siihen vaiheeseen, ettei valmiina tai purkista suoraan tullut muuta kuin sitä chipotlea, jota olisi muuten voinut olla enemmänkin, vaikka koko purkki.

Huvittavaa oli muuten aamulla, kun huomaavaisena vaimona halusin ostaa Kammenpyörittäjälle pari meksikolaista olutta palanpainikkeeksi, jättäen itseni ilman, sillä illalla oli vielä töihinmeno. Kammenpyörittäjäkin tosin jäi ilman, sillä päähäni pälkähti vasta kassalla, ettei ennen kello yhdeksää myydä edes olutta edes minulle edes yhtä pulloa. Jonkunlainen nolostus valtasi mieleni. Saatoin näyttää yövuoron jälkeen suhteellisen rennossa asussani huppu päässä (bad hair morning) siltä, että olut saattaisi maistua.