Poskivalssia aamutuimaan

tilanne ennen sianvinkua, tai miten sen nyt ottaa

Englantilaisissa pukudraamoissa illallisväki kuulee toivotun fraasin hovimestarin suusta: "Ladies and gentlemen, the dinner is served." Gentlemanni tarttuu ladyn käsivarteen ja puvut kahisten hienot ihmiset siirtyvät pöytään. Meillä ei ole ihan niin, dinner is so not served, vaan paljon myöhemmin, 10 tuntia myöhemmin, vaikka vietinkin jo hyvän tovin aamukuudelta keittiössä. Älkää silti olko huolissanne, en ole lieteen kahlittu, muuten kuin omasta halustani. 

Ensimmäistä kertaa ikinä huomasin possunposkia paikallisen marketin lihatiskissä keskiviikon alustavassa pääsiäisruuhkassa. Enpä kauan epäröinyt, olen tuntenut itseni blogaanimaailman lapsipuoleksi, koska en ole milloinkaan valmistanut possunposkia. Nyt pyysin 8 pullevaa palasta pakettiini ja hieman järkytyin, sillä paketille tuli hintaa 8 euroa. 8 euroa on rahaa, mutta ei ihan kauhean paljon, etenkin kun vertasin jo ostoskärryssäni olleeseen lampaankarepaketin hintaan ja siinä ostin myös aika ison kasan luita (joista luonnollisesti liemi keitettämän). Possunposki siis lasketaan minun kirjoissani edullisiin lihoihin. 

Kotona sijoitin hankkimani lihapalat jääkaapin nollalaatikon perukoille, jossa lämpötila on muutaman asteen pakkasella, siellä liha säilyy hyvänä, melkein jäisenä, mutta nopeasti sulavana, kun sitä tarvitaan. En ehtinyt kokkailla yhtään mitään oikeastaan koko viikolla, eikä täällä minua lukuunottamatta ketään ruokahalulla varustettua ole ollutkaan, flunssan kourissa rassukat. 

Eilen myös ylennyksen saanut saapui kotiin vähän pitemmälle lomalle ja se tarkoittaa tietysti sitä, että yksinkertaiset ruokatoiveet (jotain lihaa, kiitos) toteutetaan tipitarkkaan. Sen tähden minä kello kuusi kolistelin keittiössä mahdollisimman vähän aloittaessani possunposkihommat. Olin etsinyt ohjeita parina päivänä, valinnut ja muuttanut mieltäni. Aina vain palasin masutoaitemu-blogista löytämääni (kiitos TOP100-sivuston hakutoiminnon, kiitos Ankeriaan) ohjeeseen. 

Tunsin itseni hieman hölmöksi könytessäni aamutuimaan keittiön yläkaapin alkoholivarastoa portviinin toivossa, mutta ilahduin löytäessäni pienen pullon sitä. En muistanut yhtään mistä moinen on meille tullut, harkitsin hetken pitäisikö minun varmistaa henkilökohtaiselta alkoholivastaavaltani, voiko kyseisen pullon avata, vai onko se tarkoitettu johonkin tiettyyn tilaisuuteen.  Käytin sitten aivan omaa harkintavaltaani ja avasin pullon. Ei kuulostanut viisaalta mennä herättämään täydessä unessa olevaa flunssasta toipuvaa kello kuudelta ja kysellä portviinipulloa heilutellen, että hei kulta, saako tämän avata. Jotain asioita ei avioliitossakaan vain pidä tehdä.

Olin monesta ohjeesta lukenut taikasanat: "siivoa poskista pahimmat kalvot" ja nyt tiedän tarkalleen mitä se tarkoittaa. Sitä, että ensimmäisen kanssa piiperretään niin kauan, että aurinkokin ehtii nousta ja linnut aloittaa laulunsa, toisen kanssa oiotaan jo vähän kulmia ja loput menevät sitten sillä, että vähän uhataan puukolla. Possunposkien kalvojen poisto sucks, mutta tein sen niin tarkkaan kuin osasin ja viitsin, luotan pitkään haudutusaikaan. 

blogaanikin kuvassa

En tietenkään valmistellut possusposkiani aivan Riitan neuvojen mukaan, sillä minulla ei ollut varsiselleria, mutten arvele tämän puutoksen olevan ruokalajin tuho. 

Vihdoinkin possunposkia Campakeittiössä

• 1 kg possunposkia
• 2 omenaa, hapan ja makea (saattoi olla, saattoi olla olematta, kahdesta pussista otin)
• 2 porkkanaa
• 1 sipuli
• monta pientä tuoretta valkosipulinkynttä
• 1,5 dl portviiniä
• 1 dl punaviiniä
• 6 dl vahvaa lihalientä (minulla kania ja poroa)
• 3 rkl hunajaa
• 1 tähtianis
• 2 oksaa rosmariinia
• suolaa ja pippuria
• oliiviöljyä kuullottamiseen

Kuorin ja pilkoin omenat ja vihannekset isohkoihin paloihin, kuullotin niitä hetken pannulla. Sulatin lihaliemipalikat ja aukaisin sen portviinin. Kumosin kuullotetut omenat ja vihannekset haudutuspadan pohjalle ja asettelin siivotut possunposket pataan. Sijoitin rosmariinioksat ja tähtianiksen päällimmäksi ja lurittelin pinnalle hunajaa. Ripottelin Annan kaupasta ostamaani mahtavaa suolaa lihojen päälle ja rouhin mukaan kunnolla mustapippuria. Viimeiseksi kumosin pataan portviinin, punaviinin ja niin paljon lihalientä, että ainekset juuri ja juuri peittyivät. Jätin noin desin pari odottamaan, mikäli lientä täytyisi lisätä. Asetin kannen päälle ja haudutuspadan high-asetuksella 10 tunniksi hommiin. Joten joskus neljän, viiden aikaan pitäisi olla valmista. Lisäkkeet ovat vielä suunnittelematta, tuumin parsaa ja jonkunlaista yrttistä perunamuusia, mutta voi vielä muuttua hovissa.

Liitän tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspata-aiheiset postauksemme. 

jotain vielä puuttuu