Nanolomanen Hämeessä - blogaanit Kivistössä

Nanolomanen on reissu, jolta palataan alle vuorokaudessa takaisin kotiin, mahdollisesti etuajassa, ei mennä kovin kauas kotoa, tai molempia. Lauantainen Kivistöön suuntautuva nanolomanen täytti nämä määreet. Lähdimme aamutuimaan kohti Hämeenlinnaa toiveikkaina, että nyt olisi kesän ensimmäinen päivä, jolloin tarkenisi ajaa katto auki. 

Kammenpyörittäjä tahtoi käydä Hämeenlinnassa Linnan Pyöräverstaalla, jonne löysimmekin, kun otimme silmän käteen ja katsoimme. Se sijaitsee Hämeenlinnan Verkatehtaan alueella, joka on miellyttävän näköisesti alkuperäisen käyttötarkoituksen loputtua otettu yhteisön käyttöön. Pyöräverstaaseen liittyi ilmeisen suosittu pieni kahvila, jossa siemaisimme kohtuuespressot.

Hämeen Linnakin sai hieman huomiotamme, oli mukava jättää villatakki ja flekkee autoon ja kävellä paitahihasillaan linnan ympäri Vanajaveden äärellä. 

ei näkynyt yhtään alligaattoria

Ennen Kivistöön saapumista poikkesimme vielä Hattulan Pyhän Ristin kirkossa. Olimme valmiiksi katsoneet, että se on juuri toukokuun puolivälissä avautunut ja pääsimmekin katsomaan sisälle kirkon kiintoisia maalauksia. Tapojemme mukaan kiersimme myös hautausmaan, vaikka se olikin reippaasti uudempaa tekoa kuin kirkko. 

Teimme pienen lisämutkan matkaan piipahtamalla Lepaan Viini- ja puutarhamyymälässä, sillä muistimme, että joku marjapensaistamme kantaa nimeä Lepaan punainen. Paikka ei ollut kuitenkaan Viherlandia-tyyppinen (anteeksi, kevytpekkaroin) suuri puutarhamyymälä, emmekä sitten jääneet tälläkään kertaa golfaamaankaan. 

Lepaan väsyneet vilkuttaisivat luimupupulle, jos jaksaisivat

Olimme ajatelleet vilkaista myös Laurinkalliota, jonka piti sijaita lähistöllä, muttemme nähneet opastusta sinne, vaikka jyrkän kalliorinteen näimmekin. Tosin vilkaisustahan vain oli puhekin. Huomioimme myös todella Volvoille sydämensä menettäneen maamiehen pihapiirin.

800 metriä ennen Kivistöä pysähdyimme laskemaan auton katon kokonaan alas, jotta ensivaikutelma olisi mahdollisimman näyttävä, onneksi aivan lähipelloilla lantaa ei oltu levitelty. Löysimme Kivistöön helposti ja olimme ensimmäisiä paikalla, kuten yleensä aina kaikkialla. Sen täytyy olla se duunarin vartti, joka tämän aiheuttaa. 

Koska siis olimme ensimmäisiä paikalla, saimme heti emäntä/isäntäpareilta paikan esittelykierroksen eri rakennuksiin ja tiluksille. Pidimme kovasti näkemästämme ja tunsimme olomme tervetulleiksi. Saimme auringonpaisteiselle patiolle ihanaa kirpeää lemonadea, joka virkisti mukavasti kesän ensimmäisenä lämpimänä päivänä. Hieman meitä nolotti tilaisuuteen väärät kenkämme, olisi pitänyt sittenkin ottaa crocksit, niin olisimme sulautuneet joukkoon vielä paremmin. Onneksi sivistyneet emännät eivät huomauttaneet mitään, joten nolous haihtui illan aikana lähes kokonaan. 

Seuraavien tuntien aikana paikalle saapui väkeä suunnasta jos toisesta, melkein kaikki ajoivat ensin ohitse. Merituuli Sillä sipulista saapui päheesti moottoripyörällä ja aiheutti kateuden läikähdyksen sydämessäni ottaessaan helteessä kypärän pois päästään, eikä hänen tukkansa ollutkaan kuin lehmännuolema, vaan ihanan kuohkeasti heilahtava upea kampaus. Tuohon en ikimaailmassa pystyisi geeneilläni, en vaikka kampaajani kulkisi mukanani, joten suosiolla olen hylännyt ajatuksen moottoripyörän hankkimisesta. 

Kun varsinainen kokkaaminen alkoi ja sitä myöten iltamyöhään jatkuva syöminen, 

oli paikalla edustusta blogeista (listaus aakkostettu, ei vain itserakastettu):

Campasimpukka

Fanni ja Kaneli

Kaikki äitini reseptit

Kivistössä

LIEMESSÄ

Prinsessakeittiö

Sillä Sipuli

Soppaa ja silmukoita

SOULKITCHEN

Suolaa & hunajaa

Kivistön ladyt olivat hommaanneet paikalla hauskan näköisiä Big Green Egg-grillejä kokeiltavaksi. Samoin Weber-uskovaisille oli oma osastonsa. Kammenpyörittäjä ja minä teimme Nigellan neuvoin suklaamoussea viilenemään ja sillä välin grillit olivat alkaneet sauhuta. 

Kun olimme valmiit ja tiskimme tiskatut, alkoi alkupaloja juuri sopivasti valmistua ja saimme eteemme ensimmäiset maistipalat Kivistön tapaan, broilerinsydämiä rosmariinivartaissa gazpachon kanssa. Tyylikästä ja hyvää. 

tässä kohtaa se sitten lähti lapasesta, syöminen

Merituuli valmisti "jotain possupaloja", jotka hävisivät parempiin suihin nopeasti ja maistuivat hyviltä, etenkin kun Merituuli ei omien sanojensa mukaan osaa lainkaan grillata. Jonna loihti minikokoisia täytettyjä paprikoita, jonkalaisilla kertoi säikäyttäneen anoppinsa vastikään tämän luultua paprikoita chileiksi. Meitähän ei huijattu ja olimme sitäpaitsi syöneet, vaikka ne olisivat olleetkin chilejä. Nannan saavuttua alkoi seuraavakin Big Green Egg sauhuta ja pian söimme kuumalla kivellä paistettuja halloumileipiä, joitten arvioitiin olevan inasen suolaisia, mutta palaakaan ei jäänyt jäljelle, hyvä että Nanna ehti leikata leipiä paloiksi. Pizzakivi toimi grillissä aivan mainiosti. 

Pitempää huomiota vaativat Soppaa ja silmukoita-väen ribsit, näimme myös erinäisiä konsteja rimpsukoiden hyväilyyn, ne saivat ylleen inkivääriolutsuihketta ja niitä käänneltiin hellästi. 

Koko porukan plaseeraava pöytä oli järjestetty paikan man caveen, huolestuttavan siistiin puutyövajaan. Tämä sain minut lopullisesti perumaan mitkään ajatuksentyngätkään siitä, että meillä olisi joskus blogaanimiitti. Jos tallinkin pitää olla noin siisti, niin ei tule onnistumaan! Pitkä pöytä oli katettu mökkityyliin sopivin astioin ja aterimin ja Kammenpyörittäjä saatiin ujutettua juomanlaskijan paikalle, sillä kukaan muu ei siihen halunnut. 

Erilaiset salaatit ja lisäkkeet valtasivat pitkän pöydän, tarjolla oli ainakin grillissä kuumennettuja vihanneksia ja hedelmiä Prinsessakeittiön tapaan, linssisalaattia kivistöläisittäin, Jonnan bulgurlisäkettä, Marjan kuskusia ja puolisonsa hellimiä ribsejä, anteeksi en muista kenen valmistamaa punakaalisalaattia, Fannin ja Kanelin amerikkalaisia papuja, Jennin pieniä slidereita ja Nannan tiikerirapuja ja munakoisoja. Vadit kiersivät ahkerasti pöytää ja aina vain otimme lisää, vaikkei olisi jaksanut. Kaikesta ei ole kuvia, sillä syöminen oli pääasia.

Kaikkien pääruokien jälkeen pidimme pientä paussia keskustellen sivistyneesti aiheesta jos toisestakin (mm. ruoasta, syömisestä, kokkaamisesta ja aterioimisesta). Merituulia emme saaneet laulamaan, vaikka kuinka yritimme. Jälkiruokiin sekaantuneet kävivät tekemässä viimehetken valmisteluja ja kahdeksan aikaan illalla alkoi makeita virrata pöytään. Eteemme ilmaantui juustokakkua (Fanni ja Kaneli), suklaakakkua (Soppaa ja silmukoita), aleksanterin leivoksia (Sillä sipuli), pavlovaa (SOULKITCHEN) ja suklaamoussea (me itte). Minua hieman harmitti, että olin kiireessä huolimattomuuttani ottanut kotoa oikein tumman suklaan sijaan vähän makeampaa. Mousse olisi saanut olla vähän syvemmän makuista. 

Ainoastaan parin henkilön nähtiin juovan itsensä tilaisuuden aikana tainnoksiin, mutta heille se annettakoon anteeksi, sillä he olivat kumpikin max 1-vuotiaita. Maito on kyllä ihmeainetta. He myös lähtivät sivistyneesti äitiensä kanssa majoitukseen hyvissä ajoin. Jotkut lapset osaavat käyttäytyä, se on sanottava. 

lapsiparkki Merituulin sviitin edustalla

Kammenpyörittäjän ja minun oli ollut aikomus nukkua Kivistön naapurin niityn pehmeälle nurmelle pystytetyssä teltassa (nyt on todistettu se, että ruoho tosiaan on vihreämpää ns. aidan takana), mutta illan hämärtyessä minun tuli niin armoton koti-ikävä, että lähdimmekin ajelemaan kohti Jyväskylää. Oikeastihan halusimme tietysti vain livistää tiskaamisesta. Myös henkilökohtainen terveydestä poikkeava tilani, sinnikäs yskäni alkoi  taas päästä valloilleen, joten arvelin, ettei kukaan nuku aarien alalla, jos jatkan paikallaoloa. 

Auringon laskiessa lähdimme kotimatkalle, Kammenpyörittäjän toimiessa tiskijukkana, tarjoillessa yskänpastilleja ja minun muistellessa, että manuaalivaihteita täytyy tosiaan itse vaihtaa. Kauniissa kesäyössä ei ollut ollenkaan hassumpaa ajella kotiin, etenkin kun otin turva-autokseni suureksi osaksi matkaa sopivaa vauhtia ajaneen pakettiauton. Olen hieman hirviherkkä, mikä ei liene paha asia. 

Suuret kiitokset Kivistöön, kaikille blogaaneille ja molemmille vauvoille (joista vanhempi ei varmasti halua enää tulla mainituksi vauvana, mutta menköön) aivan loistavasta kesänaloituksesta! Eilen sunnuntaina vasta iltapäivällä ajattelimmekaan syömistä, joten blogaanimiitti oli juuri sellainen, kuin pitikin.

EDIT: lisäsin yläreunaan uuden välilehden, Blogaanimiitit, josta voi halutessaan lueskella muistakin läpisyömistämme tapaamisista.

Girossa on tänään toinen lepopäivä, joten Campakeittiössäkin pidetään vapaata Italia-kokkauksista.