Paidanvaihtoa ja Pasta Alfredoelmaa

Voi miten surkeassa säässä ajettiin Giro d'Italiassa tänään! Viiden etapin ajan kilpailua johtanut Rigoberto Uran Uran joitui vaihtamaan takaisin tallinsa paitaan ja vaaleanpunaiseen pukeutui maanmiehensä Nairo Quintana voittaen etapin. Pitkään kahden vuoden takainen Giro-voittaja Ryder Hesjedal sinnitteli Nairo Quintanan mukana, mutta viimeinen jyrkkä pätkä tiputti hänet viimein kolumbialaisen matkasta. 

Meillä oli ruokana Pastaa Alfredo-muunnelmaa. Otin vinkkejä Handle the Heat-blogista.

Pasta Alfredoelma neljälle

• 4 broilerin rintafilettä
• 10 sentin pätkä kesäkurpitsaa
• 3 kevätsipulia
• 2 valkosipulin kynttä
• 2 dl kermaa
• 1 dl parmesanraastetta
• tuoretta persiljaa ja basilikaa
• suolaa ja pippuria, kuivattuja yrttejä, loraus oliiviöljyä ja sitruunamehua
• loraus konjakkia
• 500 g kuivaa pastaa

Keitä iso kattilallinen vettä ja suolaa vesi runsaskätisesti. Veden kuumentuessa leikkaa kesäkurpitsa mandoliinilla tai veitsellä ohuiksi viipaleiksi, jos kyseessä on isompi kurpitsa, leikkaa viipaleet puolikuiksi. Silppua sipulit ja valkosipulinkynnet. Leikkaa broilerifileet suupalan kokoisiksi suikaleiksi ja tee niille pieni pikamarinadi kuivista mieluisista yrteistä, suolasta, pippurista, öljystä ja sitruunamehusta. Sekoita lihasuikaleet marinadiin. 

Kuumenna pannulla tilkka oliiviöljyä ja pehmitä kesäkurpitsaa ja sipuleita muutamia minuutteja. Kun vesi kiehuu, laita pasta kypsymään. Nosta notkistuneet vihannekset pannulta lautaselle ja kuumenna pieni lisätilkka öljyä pannulla. Paista broilerisuikaleita öljyssä niin, että ne ovat melkein kypsät. Lisää notkeat vihannekset pannulle ja sekoita. Kaada mukaan kerma ja konjakkitujaus. Anna kiehua muutamia minuutteja, kunnes liha on ihan kypsää. Mausta vielä suolalla ja pippurilla, jos tarpeen. 

Kun pasta on kypsää, valuta se ja sekoita kastikkeeseen. Ripottele päälle parmesanraaste ja tuoreet yrtit. Syö heti. Annos on hieman vaisunvärinen, mutta maku kyllä korjaa asian. Käytin hauskannäköistä korvanmallista pastaa, jossa oli eri värejä, mutta kypsyessään värit haalistuivat. Ei sekään haitannut. Kesäkurpitsaa olisi saanut olla enemmänkin, se maistui oikein mainiolle.