Ettei jäisi viime tippaan

Nyt olen aloittanut ajoharjoittelun sunnuntaista Anjou Véloa varten, ettei vain jäisi viime tippaan. Koska olin eilen jo pelosta jäykkä tulevan matkan vuoksi, menin tänään ajamaan paljon pitemmän lenkin, että olisin sunnuntaina myös fyysisesti ihan jäykkä. Ei tarvitse mainita, että viisaamminkin olisi voinut tehdä (siis oikeasti aloittaa vähän aikaisemmin). Voin ilokseni syyttää Kammenpyörittäjää, joka matkaisännöi meille tälle päivälle pyöräretken, jonka reitistä minulla ei ollut tuon taivaallista tietoa lähtiessämme, eikä juuri myöhemminkään. Jossain vaiheessa minulle paljastettiin, että takaisin leirialueelle on matkaa enää 20 km. Minkä siinä sitten tekee muuta kuin istuu kiltisti taas pyörän penkille ja polkee peesissä? Oikeasti meillä oli oikein kiva retki ja näimme yhtä jos toista kiinnostavaa ja paljon ranskalaisia peltoja. 

Aloitimme aamun pyykinpesulla, olin päättänyt, ettei tänään sada vettä ollenkaan ja jätimme pyykit kuivumaan taivasalle, kun lähdimme retkellemme. Suunnistelimme ensin hieman harhaan, mutta sitten jo Loiren sivujoen, Cherin rantaan. Pyöräileminen Ranskassa tuntuu suhteellisen turvalliselta ainakin pikkukaupungeissa ja kylissä. Autoilijat eivät ahdista pyöräilijää ja ohittavat riittävän etäältä.

Ensimmäinen happening tapahtui jo muutaman kilometrin ajon jälkeen ja se paljasti, etten paljon ollut Peugeotiani ulkoiluttanut sitten viime syksyn Italian matkan. Penkki nimittäin nitkahti ala-asentoon ja kääntyili kiintoisasti. Kammenpyörittäjän työkalusetistä ei juuri sopivaa avainta löytynyt, mutta kohdalla olleen baarin isännän työkalupakista kyllä löytyi ja penkkini pääsi taas oikealle korkeudelle. Kiitokseksi ostimme kahvit, jotka myytiin espresson nimellä ja tehtiin kyllä oikealla kahvikoneella, mutta kahvia ei tampattu. Se selittää vaaleuden maussa ja värissä ja creman keveyden. 

Leirialueen mainoksessa väitettiin, että meille aiemmalta matkalta tuttu Villandryn linna sijaitsisi 7 kilometrin päässä. Todellisuudessa matkaa tuli 12 km. Pieni liioittelu tai vähättely on toki aina paikallaan. Kävimme tällä kertaa Villandryssa vain puutarhassa, jätimme linnan sisätilat väliin ja näin ollen säästimmekin vielä 2,5 € henkilöltä lipun hinnoissa. Linnan puutarhat ovat upeat ja tällä kertaa tutustuimme erityisen huolellisesti yrttitarhaan. EDT: tämä kohde kuuluu Unescon maailmanperintölistalle.

Seuraavaksi jatkoimme erityisesti pyörille tarkoitettua reittiä, joka jaettiin autojen kanssa vain pihoihin ajavien kanssa, kohti toista linnaa, Château D'Azayta. GPS:n mukaan sinne piti olla matkaa noin 12 km ja se piti paikkansakin.

Nousimme jokilaaksosta hieman ylemmäs, enkä minä edes lannistunut, vaan jaksoin polkea mäen ylös. Reitti kulki hiljaista peltojen välistä tietä aina kaupunkiin asti, siinä kohtaa tie laski melko jyrkkää mäkeä takaisin joen tasalle. Samaan aikaan alkoi sataa vettä, ensin vähän ja sitten kiivaammin, mutta ehdimme linnan pihaan ja sateen suojaan pahemmin kastumatta. Tämäkin linna oli kiinnostava ja siellä oli hyvin järjestetty kävelykierros linnan eri kerroksissa, puutarhoihin emme tutustuneet, emmekä oikeastaan edes ottaneet selkoa oliko niitä. Kierroksemme aikana vesisade loppui ja astuessamme ulos linnasta aurinko paistoi taas lämpimästi.

Ennen kuin lähdimme paluumatkalle kävimme syömässä pienessä ravintolassa lounaan. Melkein kaikki paikat olivat jo sulkeneet ovensa iltapäiväpaussin ajaksi, mutta tässä paikassa ruokaa tarjoiltiin vielä.

Otimme päivän menut, joissa sai edulliseen hintaan vatsantäytettä. Kuvat ovat pienempiä iLaadun vuoksi.

erityisen hyvä aprikoosipiirakka

Sopivan kylläisinä lähdimme paluumatkalle ja toivoimme, ettei sadetta enää tulisi. Ei tullutkaan. Osan matkaa pystyimme ajamaan asiallisia pyöräteitä, mutta myös melko vilkasta maantietä. Kun pysäköin pösöni vaunumme viereen, oli mittarissa 45 km, eli noin puolet enemmän, kuin sunnuntain reittini. En ole enää kovinkaan peloissani, sillä mäet eivät ole pahoja, eivätkä kovin pitkiäkään ja suurin osa teistä on tasaisia ja hyviä. Ainoa juttu tässä on nyt sitten se, että mahdollisesti olen ihan jumissa ylihuomenna, enkä pääse pyörän selkään tai pois ollenkaan. No, se on sen ajan murhe.

Nyt on ohjelmassa chillailua ja velttoilua, hieman huomisen suunnittelua ja eväitten loppujen syömistä, vähän viiniä ja pyykkien kuivumisen katselemista. Minulle kokemattomana pyöräilijänä saattaa uni maistua hyvin illalla, eikä Kammenpyörittäjäkään pistänyt pahakseen kevyttä lämmittelylenkkiä tänään. Hän ystävällisesti oli minulle tuulenhalkaisijana ja tien näyttäjänä koko reitin, eikä parempaa apuajajaa voisi ollakaan. Olen iloinen, että olen vähän ajanut peesissä ja porukassa, etten sitten sen puolesta mokaa sunnuntaina. Ehkä.

pyöräillessä ehtii nähdä yksityiskohtia, myös taluttaessa...

Pitää muuten kehaista näitä ranskalaisia leirialueita siitä, että todella toimiva ja nopea netti on helposti saatavilla, joko hyvin edullisesti tai veloituksetta. Tykkään! Viimeksi olemme olleet tässä maassa leirialueilla vuonna 2008 ja siitä nettiasiat ovat huomattavasti ripeytyneet ja vaikuttaisivat olevan paremmin kuin Englannissa ja Saksassa.