It's PIMM'S o'clock!

Iso-Britannia ei ole nyt ollenkaan ollut maineensa veroinen, olen niin katkeran pettynyt! Ei ole satanut tipan tippaa, paitsi kerran  kaksi tippaa ja nekin menivät taivaan tuuliin auton ikkunalta, kun ajoimme ainakin 50:tä mailia tunnissa. Saavuimme Englantiin perjantaina ja Kammenpyörittäjä ohjusti meidät hienosti väärää puolta Peak Districtille, Bakewellin kaupunkiin. Se on kuulema tunnettu jälkiruoastaan, jonkunlaisesta ätläkästä piiraasta, jota ei saa sanoa piiraaksi, vaan puddingiksi tai toisin päin. Yksi haukkaus riitti minulle, mutta Kammenpyörittäjä söi kilttinä poikana puddingpiiraan loppuun. 

Tour de Francen trophy esillä Bakewellissä, tämän vuoden kisa kulkee Peak Districtin kautta ensi viikolla

Ennen legendaarisen ja klassisen, ensimmäistä kertaa järjestettävän L'Eroica Britannian alkua ehdimme hieman tutustua kiinteistömarkkinoihin niillä main, kävimme tsekkaamassa muun muassa Chatsworthin ja Haddon Hallin. Minä tykästyin ensimmäiseen enemmän ja Kammenpyörittäjä jälkimmäiseen, muttemme sitten kuitenkaan jättäneet tarjouksia, eikä niitä kai olisi otettu vastaankaan. En kyllä ymmärrä, miten kukaan voi ikinä tarvita niin suurta lukaalia, olipa kuinka rikas hyvänsä. Minulle Jane Austen-fanina molempien paikkojen osallisuus Ylpeys ja ennakkoluulo-filmatisoinneissa oli erityisen merkityksellistä. 

Chatsworthin sisustustyyli oli hivenen pramea makuuni 

tällainen pieni vesiaihe Chatsworthin tapaan kelpaisi minullekin takapihalle

Haddon Hallin keittiöpuutarha, ihan kiva

Haddon Hallin jäätävä olkkari, tarttis käydä sekä Maskussa, että Iskussa ja kotimatkalla vielä Jyskissä

Bakewellissä majoituimme improvisoidulle leirialueelle kaupungin laitaman isolle ruohokentälle. Tapahtumaan osallistui noin 2000 ajajaa ja ainakin toinen mokoma perheenjäseniä ja ystäviä ja sadoittain, ellei tuhansittain paikallisväestöä päivittäin. Saapuessamme paikalle perjantain alkuiltapäivänä oli tuloruuhka vasta alussa. Hyvä opastus ja kirjautumissysteemi toimi ja pian meillä oli leiripaikka naapureinamme alkuasukkaita ja ulkomaanpellejä. Ketään muita suomalaisia emme paikalla bonganneet, mutta hollantilaisia, saksalaisia ja italialaisia nyt ainakin. Viikonlopun ajaksi ruohokentälle muotoutui todella suuri telttojen ja matkailuajoneuvojen meri. Alueen reunoille oli tuotu bajamajoja ja suihkukoppeja, roska-astioita ja muutamia vesipisteitä. Sähköä tai nettiä ei ollut yleisesti saatavilla, joka pudotti instant-leirialueen tähtien määrää mielessäni viidestä neljään ja puoleen.

Olin mielessäni ajatellut (missä muuallakaan?), että tahtoisin meidän syövän ainakin kerran pubissa reissun Englannin osuudellamme. Niinpä olin ottanut selkoa, mikä pub on se paras Bakewellissä. Tripsadvisor on luonnollisesti yhtä kuin totuus ja sen perusteella valitsin meille perjantain syömäpaikaksi The Peacock-pubin. Olin arviointien ja niihin vastanneen paikan isännän tyylistä saanut aivan oikeanlaisen kuvan pubista. Söimme ihan tolkuttoman isot annokset, joissa oli Kammenpyörittäjällä makkaroita ja muusia herneiden kanssa ja minulla kana-kinkkupiiras isojen perunalohkojen ja paistettujen vihannesten kera. Kummallekin kuului annokseen pienet kannut kastiketta. Syövätköhän britit usein/aina noin raskaasti? Meiltä jäi annoksista pienen perheen ruokkimisen verran ruokaa. Paikalliset oluet palanpainikkeina olivat hyvät. 

Sää oli koko tapahtuman ajan erittäin kaunis ja lämmin, ei olisi voinut parempi olla. Kammenpyörittäjä osallistui eilen sadan mailin ajoon Peak Districtin mäkisissä maisemissa. 

start 6AM

tauolla

to shave or not to shave

Minä vietin päivän festivaalialueella ja Bakewellissä. 

tuliaisia minulle www.fizzyvintage.co.uk

lukittuja lempiä sillankaiteessa

paljon tarpeellisia tavaroita tarjolla

teetä, sympatiaa ja kakkuja

Iltapäivällä alkoi ajajia eripituisilta matkoilta tulla maaliin ja melkein jokainen otettiin hauskoin kuulutuksin vastaan. Ihmisiä oli tuhatpäin paikalla taputtamassa urheille pyöräilijöille ja tunnelma oli kerrassaan riemukas. Minunkin henkilökohtainen sankarini saapui maaliin vahingoittumattomana ja hyvissä voimin ja vietimme vielä mukavan illan leirillä. 

kaikki voimat käytetty

nesteytys on tärkeää

maalissa!

Tänä aamuna leirialue näytti sangen toisenlaiselta, kun suuri osa väestä oli jo lähtenyt pois. Meidän leirimme oli jo purettu melkein lähtövalmiiksi ja kahdeksan aikaan ajoimme pois Bakewellistä. Tapahtumasta jäi hyvä mieli, järjestelyt olivat onnistuneet ja ilmeisesti sää oli poikkeuksellisen hyvä. 

Päivän aikana kävimme katsomassa vielä yhtä suurta lukaalia, Blenheim Palacea, mutta ilmeisesti näihin stately home-paikkoihin voi tulla hieman yliannostusta, en innostunut tästä viimeisimmästä enää niin paljon. Ostin kyllä paikan kaupasta keittiöpyyhkeen muistuttamaan minua vierailusta siellä. 

Lontoon ohitimme kehätie M25:n etäisyydellä. Mikään hulluus maailmassa ei olisi saanut meitä menemään auton ja vaunun yhdistelmällä juuri lähemmäs. Illansuussa saavuimme lähelle Doveria, Folkestoneen, josta valkkasimme leirialueen ensi yöksi. Minä sain kotona kunnian valita mukaan otettavan leirialuekirjan ja valitsin tietysti hienoimmalta näyttävän. On kyllä pakko myöntää, että se on ihan mahdottoman vaikea käyttää, kun ei tunne näitä saarivaltion countyja ja kreivikuntia sun muita. Ensi kerralla Kammenpyörittäjä saa valita. 

Leirialue on sievä kuin pieni prinsessa, nurmikon jokainen ruohonkorsi on leikattu samaan mittaan ja alan pelätä, että tämä tietokoneen näpyttely lasketaan sellaiseksi meluksi, joka ei ole suotavaa kello yhdeksän jälkeen illalla. Teimme ensimmäistä kertaa tällä reissulla itse ruokaa, tosin valmiita ravioleja ja valmista kastiketta, mutta kaasuliesi pöhisi kummankin polttimon voimin ja nyppäsimme annosten päälle matkayrteistämme basilikaa ja timjamia. Kammenpyörittäjällä on menossa eiliseen pitkään urheilusuoritukseen liittyvä jälkitankkaus, joten pasta oli siihen oiva lääke.

Minulla on ollut pitkään mieliteko maistaa PIMM'Siä ja sellaistahan sai ostettua L'Eroica Britannian festivaalialueen PIMM'S-bussista. Tämä raikas pitkä juoma, jossa on hedelmäistä likööriksikin kuvailtua sekoitusta yhdessä limonadin, jääpalojen, kurkkuviipaleiden, lime- tai muiden sitruslohkojen ja mintun kera virkisti väsynyttä pyöräilijää ja seuralaistaan. 

Ostimme PIMM'Siä ruokakaupasta ja ominpäin tekemämme drinkki ilman jäitä (emme niitä muistaneet ostaa, emmekä itse saa niitä nyt aikaan) oli mitä maistuvin. 

Huomenna aiomme laivata itsemme Doverista  Calaisiin ja suunnistella muutaman päivän aikana Saumuriin, jossa ensin viikonloppuna on Anjou Vélo Vintage-tapahtuma.