Kookoskanaa ja elsassilaista valkoviiniä

Minulla oli kanaa (lue:broileria), minulla oli kookosmaitoa ja minulla oli inkivääriä. Tarvitsin ohjeen ja menin tietysti TOP-100 ruokablogien hakuun. Mieleni läikähti ilosta, kun osuin hakutuloksissa tuttuun nimeen, luimupupu. Siellä kirjoittelee ensimmäisiä kanssablogaaneja, joiden kanssa minulla alkoi olla yhteydenpitoa oman blogin aloittamisen jälkeen (tähän eivät liity tietenkään ne mahtavat blogaanit, joihin tutustuin ennen Campasimpukkaa kommentoimalla heidän blogeissaan ja kerätessäni rohkeutta oman blogin aloittamiseen). Sveitsinvuonnaan 2011 luimupuput valmistivat kookoskanaa ja samoille jäljille astuin minäkin tänään. Luonnollisesti sovelsin.

Kookosmaidossa uitettua broileriparkaa neljälle

• 4 broilerifilettä suikaleiksi leikattuna
• peukunkokoinen pätkä tuoretta inkivääriä raastettuna
• 3-4 valkosipulinkynttä raastettuna
• suolaa ja pippuria
• chilihiutaleita maltilla
• puolikkaan limen mehu
• 1 peltinen säilyketölkki kookosmaitoa (sellainen hernaripurkin kokoinen)
• 1 rkl oliiviöljyä
• nokare voita
• tuoreita yrttejä: korianteria, rakuunaa, timjamia ja ruohosipulia

Sekoitin oliiviöljystä, raastetuista inkivääristä ja valkosipulista, suolasta, pippurista, limemehusta ja chilistä pikkuruisen marinadin, johon kippasin suikaloidut broileripalat ottamaan hieman makua. Pienestä hetkestä tuli hieman pitempi, kun Kammenpyörittäjän harrastelijapyöräkorjaamon asiakas saapui noutamaan tunnearvoltaan huomattavaa ajokkiaan. Juuri aikaisemmin ystävämme toi toisen pyörän kevätkatsastukseen, jonka oli sovittu kuuluvan myyntihintaan. Kyse oli minun ensimmäisestä maantiepyörästäni, jonka ystävämme osti. 

Ai niin, takaisin keittiöön. Kuumensin laajassa kasarissa nokareen voita ja kaadoin marinoituneet broileripalat paistumaan. Kääntelin niitä hetkosen ja lisäsin kasariin kookosmaidon. Sekoittelin ja annoin kastikkeen kiehua noin vartin verran, maistelin ja lisäsin hieman pippuria. Lopuksi lisäsin kasariin ison kourallisen pihalla ja kasvihuoneessa kukoistavia yrttejä. Söimme hieman valjunvärisen kastikkeen basmatiriisin kanssa, eikä siitä ollut kyynelin kerrottavaa. 

Päivälliskeskustelut koskivat lähinnä nuorimmaisen ajotunteja ja äidillisiä neuvoja, sillä nuoriso jää huomenna kahdenkesken meidän lähtiessä vaihteeksi minilomaselle Helsinkiin.

Päivällistä ylevöitti ihastuttava elsassilaisviini, Domaines Schlumberger Pinot Gris (gris ei taida olla tässä yhteydessä ruotsia ja tarkoittane pientä possua) Les Princes Abbés. Tämän viinitalon viineihin tutustuimme ensimmäisen kerran miellyttävillä viinintekijän illallisilla Pöllöwaarissa ja toisen kerran yllättäen Harmoonin illallisella. Tilasimme viinitalon viinejä Alkon tilausvalikoimasta. Jyväskylän Sokoksen yhteydessä toimivan Alkon myymälän Kammenpyörittäjälle pyöräilypiireistä tuttu myyjä hoiti tilauksen ja viinit olivat hämmästyttävän nopeasti ihailtavinamme. Emme muutamaan viikkoon ole raskineet niitä maistaa, mutta tänään oli sopiva päivä, kummallakin alkoivat vapaat, pian lähdemme reissuun, joka vie myös Ranskaan ja pullon kyljen etiketti neuvoi yhdistämään viiniä kookokseen tai itämaiseen vivahtavaan ruokaan. Emme muistelleet Séverineä pahalla, vaan hyvällä. Viini maistui kotioloissa elegantilta ja ateriaan sopivalta. Moitimme ainostaan pullokokoa. (selvennän, tuo oli vitsi)